1. Ja Philistealaiset kokosivat siihen aikaan sotaväkensä menemään
sotaan Israelia vastaan. Ja Akis sanoi Davidille: Sinun pitää kaiketi tietämän,
että sinä ja sinun väkes pitää menemän minun kanssani sotaan.
2. David vastasi Akikselle: olkoon; sinä saat nähdä, mitä sinun palvelias on
tekevä. Akis sanoi Davidille: sentähden asetan minä sinun pääni vartiaksi joka
päivä.
3. Niin oli Samuel kuollut, ja koko Israel oli häntä murehtinut ja haudannut
hänen kaupunkiinsa Raaman. Ja Saul oli ajanut maakunnasta noidat ja velhot pois.
4. Kuin Philistealaiset kokosivat heitänsä, ja tulivat ja sioittivat itsensä
Sunemiin, kokosi myös Saul kaiken Israelin, ja he sioittivat itsensä Gilboaan.
5. Kuin Saul näki Philistealaisten sotajoukon, pelkäsi hän ja hänen sydämensä
oli suuresti hämmästynyt.
6. Ja Saul kysyi Herralta, ja ei Herra mitään häntä vastannut, ei unen, eikä
valkeuden, eli prophetain kautta.
7. Silloin sanoi Saul palvelioillensa: etsikäät minulle vaimo, jolla noidan
henki on, mennäkseni hänen tykönsä ja kysyäkseni häneltä. Hänen palveliansa
sanoivat hänelle: katso, Endorissa on vaimo, jolla on noidan henki.
8. Ja Saul muutti vaatteensa ja otti toiset päällensä, ja meni sinne, ja kaksi
miestä hänen kanssansa; ja he tulivat yöllä vaimon tykö, ja hän sanoi: noidu
minulle noidan hengen kautta ja nosta se ylös minulle, jonka sanon sinulle.
9. Vaimo sanoi hänelle: katso, sinä tiedät kyllä, mitä Saul tehnyt on, kuinka
hän on hävittänyt noidat ja velhot maakunnasta: miksi siis tahdot minun sieluani
pauloihin, että minä kuoliaaksi lyötäisiin?
10. Niin Saul vannoi hänelle Herran kautta ja sanoi: niin totta kuin Herra elää,
ei tämä lueta sinulle pahuudeksi.
11. Niin vaimo sanoi: kenen minä nostan sinulle? Hän sanoi: nosta minulle Samuel.
12. Kuin vaimo näki Samuelin, huusi hän suurella äänellä, ja sanoi Saulille
sanoen: miksis olet minun pettänyt? sinä olet Saul.
13. Ja kuningas sanoi hänelle: älä pelkää! mitäs näet? Vaimo sanoi Saulille:
minä näen jumalat astuvan maasta ylös.
14. Hän sanoi hänelle: kuinka hän on muotoansa? ja hän sanoi: vanha mies nousee
ylös ja on vaatetettu hameella. Niin ymmärsi Saul sen olevan Samuelin, ja kumarsi
kasvoillensa maahan ja rukoili.
15. Mutta Samuel sanoi Saulille: miksis olet minua vaivannut nostaen minua?
Saul sanoi: minä olen suuressa ahdistuksessa: Philistealaiset sotivat minua
vastaan ja Jumala on minusta erinnyt, ja ei vastaa enää minua prophetain eikä
unen kautta; sentähden olen minä antanut sinua kutsua, ilmoittamaan, mitä minun
tekemän pitää.
16. Samuel sanoi: mitäs kysyt minulta, että Herra on sinusta erinnyt ja on sinun
vihamiehekses tullut?
17. Herra on tekevä niinkuin hän minun kauttani puhunut on: ja Herra repäisee
valtakunnan sinun kädestäs pois ja antaa lähimmäiselles Davidille,
18. Ettet kuullut Herran ääntä, etkä täyttänyt hänen vihansa julmuutta Amalekia
vastaan, sentähden on Herra näitä sinulle tänäpänä tehnyt.
19. Ja vielä sitte antaa Herra sinun kanssas Israelin Philistealaisten käsiin:
huomenna pitää sinun ja sinun poikas oleman minun tykönäni: ja Herra antaa Israelin
sotajoukon Philistealaisten käsiin.
20. Niin Saul kaatui äkisti maahan niin pitkäksi kuin hän oli, ja peljästyi
suuresti Samuelin puheen tähden, niin ettei hänessä mitään enämpi voimaa ollut,
sillä ei hän ollut mitään syönyt koko sinä päivänä ja yönä.
21. Ja vaimo meni Saulin tykö ja näki hänen suuresti peljästyneeksi, ja sanoi
hänelle: katso, sinun piikas on kuullut sinun sanas, ja minä olen pannut sieluni
käteeni, niin että minä kuuliainen olin sinun sanalles, jonkas puhuit minulle;
22. Niin kuule myös nyt sinä piikas sana: minä panen etees palan leipää, ettäs
söisit ja tulisit väkees jällensä, ja menisit matkaas.
23. Hän kielsi ja sanoi: en minä syö. Niin hänen palveliansa ja vaimo vaativat
häntä syömään, ja hän totteli heidän ääntänsä, ja nousi maasta ja istui vuoteelle.
24. Ja vaimolla oli huoneessa lihava vasikka, ja hän kiiruhti ja teurasti sen,
ja otti jauhoja ja sekoitti, ja leipoi sen happamattomiksi kyrsiksi.
25. Ja kantoi Saulin ja hänen palveliainsa eteen. Ja kuin he olivat syöneet,
nousivat he ja matkustivat sinä yönä.