Elämän epävarmuus

1 Lähetä leipäsi veden yli,
ajan mittaan voit saada sen takaisin.
2 Talleta omaisuutesi seitsemälle, kahdeksallekin
taholle --
ethän tiedä, mitä onnettomuuksia maassa vielä
sattuu.
3 Kun pilvet täyttyvät vedellä,
ne valavat sateen maahan,
ja kun puu kaatuu,
kaatuupa sitten etelässä tai pohjoisessa,
niille sijoilleen se jää.
4 Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi,
joka pilviä pälyy, ei ehdi leikata.
5 Yhtä vähän kuin tiedät, minne tuuli kääntyy
tai miten luut rakentuvat raskaana olevan kohdussa,
yhtä vähän tiedät Jumalan teoista,
hänen, joka kaiken luo.
6 Kylvä siemenesi aamulla äläkä lepuuta kättäsi illan tullen -- ethän tiedä, kummalla kerralla onnistut paremmin vai onnistutko kenties molemmilla.

Nuoruus ja vanhuus

7 Suloinen on valo,
silmät iloitsevat nähdessään auringon.
8 Jos ihminen elää monia vuosia,
hän iloitkoon niistä kaikista,
mutta hänen on hyvä muistaa,
että pimeitäkin päiviä tulee paljon.
Kaikki, mikä häntä kohtaa, on turhuutta.
9 Iloitse varhaisista vuosistasi, nuorukainen,
nauti nuoruutesi päivistä!
Seuraa sydämesi teitä ja silmiesi haluja,
mutta muista, että Jumala vaatii sinut kaikesta
tuomiolle.
10 Karkota suru sydämestäsi ja torju kärsimys ruumiistasi -- silti myös nuoruus, elämän aamu, on turhuutta.

11:5

Saarn. 3:11; Viis. 9:16

11:8

Saarn. 1:2

11:9

Saarn. 12:14