1. Ja Jephta Gileadista oli väkevä sotamies, vaan hän oli äpärä;
ja Gilead oli siittänyt Jephtan.
2. Mutta kuin Gileadin emäntä synnytti hänelle lapsia, ja vaimon lapset tulivat
isoiksi, ajoivat he Jephtan ulos, ja sanoivat hänelle: ei sinun pidä perimän
meidän isämme huoneessa, sillä sinä olet vieraan vaimon poika.
3. Niin pakeni Jephta veljeinsä edestä ja asui Tobin maalla; ja Jephtan tykö
kokoontuivat joutilaat miehet ja menivät hänen kanssanssa.
4. Ja kappaleen ajan perästä sotivat Ammonin lapset Israelia vastaan.
5. Kuin Ammonin lapset sotivat Israelia vastaan, menivät Gileadin vanhimmat
tuomaan Jephtaa Tobin maalta jällensä, 6. Ja sanoivat hänelle: tule ja ole meidän
päämiehemme, sotimaan Ammonin lapsia vastaan.
7. Vaan Jephta sanoi Gileadin vanhimmille: ettekö te minua vihanneet ja ajaneet
minua isäni huoneesta ulos? ja nyt te tulette minun tyköni, kuin teillä tuska
on?
8. Gileadin vanhimmat sanoivat Jephtalle: sentähden me nyt tulemme jälleen sinun
tykös, ettäs kävisit meidän kanssamme, ja sotisit Ammonin lapsia vastaan, ja
olisit meidän päämiehemme ja kaikkein jotka Gileadissa asuvat.
9. Jephta sanoi Gileadin vanhimmille: jos te viette minun sotimaan Ammonin lapsia
vastaan, ja Herra antaa heidät minun eteeni, pitääkö minun oleman teidän päämiehenne?
10. Gileadin vanhimmat sanoivat Jephtalle: Herra olkoon kuulia meidän välillämme,
jos emme sitä tee, mitä sinä sanonut olet.
11. Ja Jephta meni Gileadin vanhimpain kanssa, ja kansa asetti hänen itsellensä
päämieheksi ja johdattajaksi. Ja Jephta puhui Herran edessä kaikki sanansa Mitspassa.
12. Silloin lähetti Jephta sanansaattajat Ammonin lasten kuninkaan tykö, sanoen:
mitä sinun on minun kanssani, ettäs tulet sotimaan minua ja minun maakuntaani
vastaan? 13. Ammonin lasten kuningas vastasi Jephtan sanansaattajia: että Israel
otti minun maani, silloin kuin hän läksi Egyptistä, Arnonista Jabbokiin ja Jordaniin
asti, anna siis ne jällensä hyvällä sovinnolla.
14. Jephta lähetti taas sanansaattajat Ammonin lasten kuninkaan tykö,
15. Jotka sanoivat hänelle: näin sanoo Jephta: ei Israel ottanut maakuntaa Moabilaisilta
eikä Ammonin lapsilta:
16. Sillä kuin he läksivät Egyptistä, matkusti Israel korven lävitse Punaiseen
mereen asti, ja tuli Kadekseen.
17. Ja Israel lähetti sanansaattajat Edomilaisten kuninkaan tykö, sanoen: anna
minun käydä sinun maas lävitse. Mutta Edomilaisten kuningas ei kuullut heitä.
Ja hän lähetti myös Moabilaisten kuninkaan tykö, joka ei myöskään tahtonut.
Niin oli Israel Kadeksessa,
18. Ja vaelsi korvessa, ja kävi Edomilaisten ja Moabilaisten maita ympäri, ja
tuli auringon nousemisen puolelta Moabilaisten maahan, ja sioitti itsensä tuolla
puolella Arnonia; ja ei tulleet Moabilaisten rajan sisälle, sillä Arnon on Moabilaisten
raja.
19. Ja Israel lähetti sanansaattajat Sihonin Amorilaisten kuninkaan, Hesbonin
kuninkaan tykö, ja sanoi hänelle: salli meidän käydä sinun maas lävitse omaan
paikkaani asti.
20. Mutta ei Sihon uskonut Israelia käymään rajansa ohitse, vaan kokosi kaiken
väkensä, ja sioittivat itsensä Jaksassa, ja soti Israelia vastaan.
21. Mutta Herra Israelin Jumala antoi Sihonin kaiken väkensä kanssa Israelin
käsiin, että he löivät heidät: ja niin omisti Israel kaiken maan Amorilaisilta,
jotka siinä maassa asuivat,
22. Ja omistivat myös kaikki Amorilaisten rajat, ruveten Arnonista Jabbokiin
asti ja korvesta Jordaniin asti.
23. Näin on Herra Israelin Jumala ajanut Amorilaiset kansansa Israelin edestä
pois: ja sinä nyt sen omistaisit.
24. Jos sinun jumalas Kamos on jonkun ajanut pois, omista se, ja anna meidän
omistaa kaikki ne, jotka Herra meidän Jumalamme meidän edestämme on ajanut pois.
25. Vai luuletkos sinun paljoa paremmaksi kuin Balak Zipporin poika Moabilaisten
kuningas oli? eikö hän riidellyt ja sotinut kappaletta aikaa Israelia vastaan?
26. Kuin Israel asui Hesbonissa ja hänen tyttärissänsä, Aroerissa ja hänen tyttärissänsä,
ja kaikissa kaupungeissa, jotka ovat läsnä Arnonia, kolmesataa ajastaikaa; miksi
ette ottaneet sitä silloin pois.
27. Ja en minä mitään rikkonut sinua vastaan, ja sinä teet niin pahoin minun
kanssani, ettäs sodit minua vastaan: Herra joka on tuomari, tuomitkoon tänäpänä
Israelin lasten ja Ammonin lasten välillä.
28. Mutta Ammonin lasten kuningas ei pitänyt lukua Jephtan sanoista, jotka hän
oli hänen tykönsä lähettänyt.
29. Silloin tuli Herran henki Jephtan päälle, ja hän kävi Gileadin ja Manassen
lävitse, ja Mitspan lävitse, joka on Gileadissa, ja Mitspasta Gileadissa kävi
hän Ammonin lasten ylitse.
30. Ja Jephta lupasi Herralle lupauksen ja sanoi: jos sinä kokonansa annat Ammonin
lapset minun käsiini:
31. Mitä ikänä minun huoneeni ovesta kohtaa minua, kuin minä rauhassa palajan
Ammonin lapsilta, se pitää oleman Herran, ja * minä uhraan sen polttouhriksi.
32. Niin Jephta meni sotimaan Ammonin lapsia vastaan, ja Herra antoi heidät
hänen käsiinsä.
33. Ja hän löi heidät, Aroerista Minnitiin asti, kaksikymmenstä kaupunkia, ja
Abelin viinamäkeen asti sangen suurella tapolla. Ja niin Ammonin lapset alennettiin
Israelin lasten edestä.
34. Kuin Jephta tuli huoneesensa Mitspaan, katso, niin hänen tyttärensä kävi
häntä vastaan kanteleilla ja hypyillä; ja se oli ainoa lapsi, eikä hänellä ollut
yhtäkään muuta poikaa eli tytärtä.
35. Ja kuin hän näki hänen, repäisi hän vaatteensa ja sanoi: ah, minun tyttäreni,
sinä painat alas ja sangen surulliseksi saatat minun; sillä minä avasin suuni
Herralle, ja en saa sitä ottaa takaperin.
36. Mutta hän vastasi: isäni, jos avasit suus Herralle, niin tee minun kanssani
niinkuin sinun suustas on lähtenyt, että Herra on kostanut sinun vihollisilles,
Ammonin lapsille.
37. Ja sanoi isällensä: tee se ainoastansa minulle, ettäs soisit minun kaksi
kuukautta mennä vuorelle ja itkeä minun neitsyyttäni tuttavain piikain kanssa.
38. Hän sanoi: mene, ja laski hänen menemään kahdeksi kuukaudeksi; niin meni
hän tuttavain piikain kanssa, ja itki neitsyyttänsä vuorilla.
39. Ja kahden kuukauden perästä tuli hän isänsä tykö, ja hän täytti lupauksensa
hänestä niin kuin hän luvannut oli; ja ei hän tuntenut miestä: ja se oli tapa
* Israelissa.
40. Ja Israelin tyttäret menivät itkemään * joka vuosi Jephtan Gileadilaisen
tytärtä neljä päivää ajastajassa.