1. Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat,
selkiästi itses näytä.
2. Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.
3. Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain
riemuitseman?
4. Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?
5. Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.
6. Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,
7. Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.
8. Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi
tulette?
9. Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän
näe?
10. Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?
11. Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.
12. Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,
13. Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle
hauta valmistetaan.
14. Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.
15. Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet
sitä seuraavat.
16. Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä
vastaan?
17. Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.
18. Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.
19. Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun
sieluni.
20. Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti
opettaa.
21. He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman
veren kadotukseen,
22. Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni
turva,
23. Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden:
Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.