1. Ja tapahtui sangen suuri kansan ja heidän vaimonsa huuto
Juudalaisia heidän veljiänsä vastaan.
2. Ja oli muutamia, jotka sanoivat: meillä on poikia ja tyttäriä, ottakaamme
siis (niiden hinnalla) jyviä syödäksemme, että me eläisimme.
3. Mutta monikahdat sanoivat: pankaamme meidän peltomme, viinamäkemme ja huoneemme
pantiksi, ja ottakaamme jyviä tällä kalliilla ajalla.
4. Ja monikahdat sanoivat: me otimme rahaa lainaksi kuninkaan veroksi, meidän
peltoimme ja viinamäkeimme päälle;
5. Sillä meidän ruumiimme on niinkuin veljeimmekin ruumis ja meidän lapsemme
niinkuin heidänkin lapsensa; mutta katso, me heitämme poikamme ja tyttäremme
orjuuteen, ja jo parhaallansa ovat muutamat meidän tyttäristämme sorretut, ja
ei ole voimaa meidän käsissämme; meidän peltomme ja viinamäkemme ovat joutuneet
muille.
6. Kuin minä tämän puheen ja heidän huutonsa kuulin, vihastuin minä sangen kovin.
7. Ja minä ajattelin sydämessäni, ja nuhtelin ylimmäisiä ja päämiehiä ja sanoin
heille: tahdotteko te kukin veljeltänne korkoa ottaa? Ja minä vein suuren joukon
heitä vastaan,
8. Ja sanoin heille: me olemme ostaneet veljemme Juudalaiset jälleen, jotka
olivat myydyt pakanoille, varamme jälkeen; ja te vielä nyt tahdotte myydä veljenne,
jotka meille myydyt ovat; niin he vaikenivat ja ei taitaneet vastata.
9. Niin minä sanoin: ei se ole hyvä, minkä te teette; eikö teidän pitäisi vaeltaman
meidän Jumalamme pelvossa, pakanain meidän vihollistemme häväistyksen tähden?
10. Minä myös ja minun veljeni ja palveliani olemme lainanneet heille rahaa
ja jyviä; mutta jättäkäämme pois tämä korko.
11. Antakaat heille tänäpänä heidän peltonsa, viinamäkensä, öljypuunsa, huoneensa
ja sadas osa rahasta, jyvistä, viinasta ja öljystä, jonka te olette heiltä koroksi
vaatineet.
12. Niin he sanoivat: me annamme jälleen, ja emme ano heiltä mitään; me teemme
niinkuin sinä olet sanonut. Ja minä kutsuin papit ja vannotin heitä, että heidän
piti niin tekemän.
13. Minä pudistin myös helmani ja sanoin: noin Jumala pudistakoon jokaisen miehen
huoneestansa ja työstänsä, joka ei tätä sanaa pidä, ja tulkoon niin pudistetuksi
ja tyhjäksi. Ja kansa sanoi: amen! Ja he kiittivät Herraa; ja kansa teki niin.
14. Ja siitä ajasta, kuin minua käskettiin olla heidän päämiehensä Juudan maassa,
joka oli siitä kahdestakymmenennestä vuodesta niin toiseenneljättäkymmentä kuningas
Artahsastan vuoteen, kahdestatoistakymmenessä ajastajassa, minä ja minun veljeni
emme syöneet päämiehen ruokaa.
15. Sillä ne päämiehet, jotka ennen minua olivat, ne olivat raskauttaneet kansaa
ja ottaneet leipää ja viinaa heiltä, ja vielä sitte neljäkymmentä sikliä hopiaa,
ja olivat antaneet palveliainsa tehdä väkivaltaa kansalle; mutta en minä niin
tehnyt Jumalan pelvon tähden.
16. Ja minä tein myös työtä muurissa, ja en ostanut yhtään peltoa; ja kaikkein
minun palveliaini täytyi tulla sinne kokoon työhön.
17. Vielä päälliseksi oli myös Juudalaisia ja ylimmäisiä sata ja viisikymmentä
minun pöytäni tykönä, jotka olivat tulleet minun tyköni pakanoista, jotka ovat
tässä meidän ympärillämme.
18. Ja minulle valmistettiin joka päivä yksi härkä, ja kuusi valittua lammasta,
ja lintuja, ja erilaisia viinoja yltäkyllä joka kymmenes päivä; ja en minä kuitenkaan
anonut päämiehen ruokaa, sillä raskas orjuus oli tällä kansalla.
19. Minun Jumalani, muista minulle hyväksi kaikki, minkä minä olen tehnyt tälle
kansalle.