1. Ja sitte tapahtui, että hän vaelsi lävitse kaupungeita ja
kyliä saarnaten ja ilmoittain evankeliumia Jumalan valtakunnasta, ja ne kaksitoistakymmentä
hänen kanssansa,
2. Ja muutamat vaimot, jotka olivat parannetut pahoista hengistä ja taudeista,
nimittäin: Maria, joka kutsuttiin Magdalena, josta seitsemän perkelettä oli
lähtenyt ulos,
3. Ja Johanna, Kusaan, Herodeksen voudin emäntä, ja Susanna ja monta muuta,
jotka tavarastansa häntä palvelivat.
4. Mutta kuin paljo kansaa kokoontui, ja he riensivät jokaisesta kaupungista
hänen tykönsä, sanoi hän vertauksella:
5. Kylväjä meni ulos siementänsä kylvämään; ja kuin hän kylvi, lankesi muutama
tien oheen, ja se tallattiin, ja taivaan linnut söivät sen.
6. Ja muutama lankesi kivistöön, ja kuin se tuli ylös, kuivettui se, ettei ollut
märkyyttä.
7. Ja muutama lankesi orjantappuroihin, ja orjantappurat ynnä kävivät ylös ja
tukahduttivat sen.
8. Ja muutama lankesi hyvään maahan, ja kuin se kävi ylös, teki se satakertaisen
hedelmän. Kuin hän tämän sanoi, huusi hän: jolla on korvat kuulla, se kuulkaan.
9. Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, sanoen: mikä olis tämä vertaus?
10. Niin hän sanoi: teille on annettu tuta Jumalan valtakunnan salaudet, mutta
muille vertausten kautta, ettei heidän sitä pitäis näkemän, vaikka näkisivät,
eikä ymmärtämän, vaikka he kuulisivat.
11. Mutta tämä on vertaus: siemen on Jumalan sana.
12. Mutta jotka tien oheen, ovat ne, jotka kuulevat; sitte tulee perkele ja
ottaa sanan heidän sydämestänsä, ettei he uskoisi ja vapaaksi tulisi.
13. Mutta jotka kivistöön, ovat ne, kuin he kuulevat, ottavat he sanan ilolla
vastaan; ja ei heillä ole juurta, hetkeksi he uskovat, ja kiusauksen ajalla
lankeevat pois.
14. Mutta se mikä orjantappuroihin lankesi, ovat ne, jotka kuulevat, ja menevät
pois, ja tukahutetaan surusta, rikkaudesta ja elämän hekumasta, eikä kanna hedelmää.
15. Mutta jotka hyvään maahan, ovat ne, jotka sanan kuulevat ja kätkevät hyvällä
ja toimellisella sydämellä, ja saattavat hedelmän kärsivällisyydessä.
16. Niin ei kenkään, joka kynttilän sytyttää, peitä sitä astialla eli pane pöydän
alle; mutta panee sen kynttilänjalkaan, että sisälle tulevaiset näkisivät valkeuden.
17. Sillä ei ole mitään salattu, joka ei ilmi tule, eikä peitetty, joka ei tiettäväksi
ja julki tule.
18. Katsokaat siis, kuinka te kuulette; sillä jolla on, hänelle pitää annettaman:
jolla taas ei ole, sekin kuin hänellä näkyy olevan, otetaan häneltä pois.
19. Niin tulivat hänen äitinsä ja veljensä hänen tykönsä, eikä saaneet häntä
puhutella kansalta.
20. Ja se ilmoitettiin hänelle, sanoen: sinun äitis ja veljes seisovat ulkona
ja tahtovat sinua nähdä.
21. Niin hän vastasi ja sanoi heille: minun äitini ja veljeni ovat ne, jotka
Jumalan sanan kuulevat ja tekevät sen.
22. Ja yhtenä päivänä tapahtui, että hän haahteen astui ja hänen opetuslapsensa,
ja sanoi heille: menkäämme ylitse toiselle rannalle, ja he menivät.
23. Mutta kuin he purjehtivat, niin hän nukkui, ja tuulispää nosti aallon meressä;
ja he laineilta täytettiin, ja olivat suuressa hädässä.
24. Niin he menivät ja herättivät häntä sanoen: Mestari, Mestari! me hukumme.
Niin hän nousi ylös, nuhteli tuulta ja veden aaltoa; ja ne lakkasivat, ja tuli
tyveneksi.
25. Niin hän sanoi heille: kussa teidän uskonne on? Mutta he peljästyivät ja
ihmettelivät, sanoen keskenänsä: kuka siis tämä on? sillä hän käskee myös tuulta
ja vettä, ja nekin ovat hänelle kuuliaiset.
26. Ja he purjehtivat Gadaralaisten maan puoleen, ja joka on Galilean kohdalla.
27. Ja kuin hän maalle meni, kohtasi hänen kaupungista mies, jolla olivat perkeleet
jo kauvan aikaa olleet, ja joka ei pukenut vaatteita yllensä, eikä ollut huoneessa,
vaan haudoissa.
28. Mutta kuin hän näki Jesuksen, huusi hän ja lankesi hänen eteensä maahan,
ja sanoi suurella äänellä: mitä minun on sinun kanssas, Jesus, ylimmäisen Jumalan
Poika? Minä rukoilen sinua, älä minua vaivaa.
29. Sillä hän oli käskenyt riettaisen hengen ihmisestä mennä ulos, joka kauvan
aikaa oli häntä vaivannut: ja hän oli kahleilla sidottu, ja jalkaraudoissa pidetty,
ja rikkoi siteet, ja vietiin perkeleeltä korpeen.
30. Mutta Jesus kysyi häneltä ja sanoi: mikä sinun nimes on? hän sanoi: legio;
sillä monta perkelettä oli häneen mennyt sisälle.
31. Ja he rukoilivat häntä, ettei hän käskisi heitä syvyyteen mennä.
32. Niin siellä oli suuri lauma sikoja syömässä vuorella. Ja he rukoilivat häntä,
että hän sallis heidän niihin mennä. Ja hän salli heidät.
33. Niin perkeleet läksivät ulos ihmisestä ja menivät sikoihin, ja lauma syöksi
itsensä äkisti jyrkältä mereen ja läkähtyi.
34. Mutta kuin paimenet näkivät, mitä tapahtui, pakenivat he, menivät pois ja
ilmoittivat sen kaupungissa ja kylissä.
35. Niin he menivät ulos katsomaan sitä, mikä tapahtunut oli, ja tulivat Jesuksen
tykö, ja löysivät sen ihmisen, josta perkeleet lähteneet olivat, istuvan vaatetettuna
ja taidossansa Jesuksen jalkain juuressa; ja he pelkäsivät.
36. Mutta myös ne, jotka sen nähneet olivat, ilmoittivat heille, kuinka se perkeleeltä
riivattu oli terveeksi tullut.
37. Ja kaikki Gadaralaiset lähimaakunnan joukko rukoili häntä menemään pois
heidän tyköänsä; sillä heidän päällensä oli tullut suuri pelko. Niin hän meni
haahteen ja tuli jälleen takaisin.
38. Mutta mies, josta perkeleet olivat lähteneet ulos, rukoili häntä, että hän
sais olla hänen kanssansa. Mutta Jesus laski hänen pois, sanoen:
39. Palaja kotias ja ilmoita, kuinka suuret työt Jumala sinulle teki. Ja hän
meni pois ja saarnasi ympäri kaiken kaupungin, kuinka suuret työt Jesus hänelle
teki.
40. Ja tapahtui, kuin Jesus palasi, otti kansa hänen vastaan; sillä kaikki odottivat
häntä.
41. Ja katso, mies tuli, jonka nimi oli Jairus, ja se oli synagogan päämies,
ja lankesi Jesuksen jalkain juureen ja rukoili häntä tulemaan huoneesensa.
42. Sillä hänellä oli ainoa tytär, lähes kahdentoistakymmenen vuotinen, ja se
kuoli. Mutta hänen mennessänsä ahdisti kansa häntä.
43. Ja yksi vaimo, joka oli punaista tautia kaksitoistakymmentä vuotta sairastanut,
ja oli kaiken saatunsa parantajille kuluttanut, ja ei voitu keltään parannettaa;
44. Mutta kuin hän kävi takana ja rupesi hänen vaatteensa palteesen, niin kohta
hänen verensä juoksu asettui.
45. Ja Jesus sanoi: kuka on se, joka minuun rupesi? Mutta kuin he kaikki kielsivät,
sanoi Pietari ja ne, jotka hänen kanssansa olivat: Mestari, kansa ahdistaa ja
tunkee sinua, ja sinä sanot: kuka minuun rupesi?
46. Mutta Jesus sanoi: joku minuun rupesi, sillä minä tunsin voiman minusta
lähteneen ulos.
47. Mutta kuin vaimo näki, ettei se salaa ollut, tuli hän vapisten, ja maahan
lankesi hänen eteensä, ja julisti kaikelle kansalle, minkä syyn tähden hän oli
häneen ruvennut, ja kuinka hän niin äkisti terveeksi tuli.
48. Mutta hän sanoi hänelle: ole hyvässä turvassa, tyttäreni, sinun uskos on
sinua auttanut: mene rauhaan!
49. Kuin hän vielä puhui, tuli yksi synagogan päämiehiltä, sanoen hänelle: sinun
tyttäres on kuollut: älä Mestaria vaivaa.
50. Vaan kuin Jesus sen kuuli, vastasi hän häntä, sanoen: älä pelkää: usko ainoastaan,
niin hän paranee.
51. Mutta kuin hän huoneesen tuli sisälle; niin ei hän sallinut ketään tulla
sisälle, vaan Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen, ja sen lapsen isän ja äidin.
52. Ja he kaikki itkivät ja parkuivat häntä. Vaan hän sanoi: älkäät itkekö:
ei hän ole kuollut, vaan makaa.
53. Ja he nauroivat häntä, tietäen, että se kuollut oli.
54. Niin hän ajoi kaikki ulos, rupesi hänen käteensä ja huusi, sanoen: piikainen,
nouse ylös!
55. Ja hänen henkensä palasi, ja hän kohta nousi ylös. Ja käski hänelle antaa
ruokaa.
56. Ja hänen vanhempansa hämmästyivät: mutta hän haastoi heitä kellekään sanomasta
sitä mikä tapahtui.