1. Ja kaikki heidän joukkonsa nousi ylös, ja he veivät hänen
Pilatuksen tykö.
2. Ja he rupesivat kantamaan hänen päällensä, sanoen: tämän me löysimme kansaa
viettelevän ja kieltävän keisarille veroa antamasta ja sanovan itsensä olevan
kuninkaan Kristuksen.
3. Niin Pilatus kysyi häneltä, sanoen: oletkos Juudalaisten kuningas? Hän vastasi
häntä ja sanoi: sinäpä sen sanot.
4. Mutta Pilatus sanoi pappein päämiehille ja kansalle: en minä löydä yhtään
vikaa tässä ihmisessä.
5. Mutta he kävivät päälle, sanoen: hän kehoittaa kansan, opettain koko Juudeassa,
ja on ruvennut Galileasta hamaan tähän asti.
6. Mutta kuin Pilatus kuuli Galileaa manittavan, kysyi hän, josko hän Galileasta
oli.
7. Ja kuin hän ymmärsi, että hän Herodeksen läänistä oli, lähetti hän hänen
Herodeksen tykö, joka myös silloin oli Jerusalemissa.
8. Kuin Herodes näki Jesuksen, ihastui hän sangen suuresti; sillä hän oli jo
kauvan aikaa häntä halainnut nähdäksensä, että hän oli paljon hänestä kuullut,
ja toivoi häneltä jonkun ihmeen näkevänsä,
9. Ja kysyi häneltä moninaisista; mutta ei hän mitään häntä vastannut.
10. Niin ylimmäiset papit ja kirjanoppineet seisoivat ja kantoivat kovin hänen
päällensä.
11. Mutta Herodes huovinensa katsoi hänen ylön, ja pilkkasi häntä, pani hänen
päällensä valkian vaatteen, ja lähetti jälleen Pilatuksen tykö.
12. Sinä päivänä tuli Pilatus ja Herodes ystäviksi keskenänsä; sillä he olivat
ennen vihamiehet olleet keskenänsä.
13. Niin Pilatus kutsui kokoon ylimmäiset papit ja valtamiehet ja kansan.
14. Ja sanoi heille: te olette tämän ihmisen minulle tuoneet niinkuin kansan
häiritsiän, ja katso, minä olen häntä tutkinut teidän edessänne ja en löydä
yhtään vikaa tässä ihmisessä, joista te kannatte hänen päällensä,
15. Eikä Herodeskaan; sillä minä lähetin teidät hänen tykönsä, ja katso, ei
häneltä yhtään hengen rikosta ole tehty.
16. Sentähden tahdon minä hänen rangaistuna päästää.
17. Mutta hänen piti joka juhlana päästämän heille yhden vallallensa.
18. Niin koko joukko huusi ja sanoi: ota tämä pois, ja päästä meille Barabbas,
19. Joka oli kapinan ja miestapoin tähden, kuin kaupungissa tapahtunut oli,
vankiuteen heitetty.
20. Niin Pilatus taas puhui heille ja tahtoi Jesuksen päästää.
21. Mutta he huusivat sitä vastaan, sanoen: ristiinnaulitse, ristiinnaulitse
häntä!
22. Mutta hän sanoi kolmannen kerran heille: mitäs hän pahaa teki? en minä löydä
yhtään hengenrikosta hänessä: sentähden tahdon minä häen rangaistuna päästää.
23. Mutta he kävivät päälle suurella äänellä, pyytäin häntä ristiinnaulittaa.
Ja heidän ja ylimmäisten pappein ääni sai vallan.
24. Ja Pilatus tuomitsi heidän anomisensa jälkeen,
25. Ja päästi sen heille, joka kapinan ja miestapon tähden oli vankiuteen heitetty,
jota he anoivat; mutta Jesuksen antoi hän heidän haltuunsa.
26. Ja kuin he hänen veivät ulos, käsittivät he yhden, Simonin Kyrenistä, joka
maalta tuli, ja panivat hänen päällensä ristin, sitä Jesuksen jäljessä kantamaan.
27. Mutta häntä seurasi suuri joukko kansaa ja vaimoja, jotka häntä itkivät
ja parkuivat.
28. Niin Jesus käänsi itsensä heidän puoleensa, ja sanoi: Jerusalemin tyttäret,
älkäät minua itkekö, vaan itkekäät itse teitänne ja teidän lapsianne;
29. Sillä katso, päivät tulevat, joina he sanovat: autuaat ovat hedelmättömät,
ja ne kohdat, jotka ei synnyttäneet, ja ne nisät, jotka ei imettäneet.
30. Silloin he rupeevat sanomaan vuorille: langetkaat meidän päällemme, ja kukkuloille:
peittäkäät meitä.
31. Sillä jos he nämät tekevät tuoreessa puussa, mitä sitte kuivassa tapahtuu?
32. Niin vietiin myös hänen kanssansa kaksi muuta pahantekiää surmattaa.
33. Ja kuin he siihen siaan tulivat, joka Pääkallon paikaksi kutsutaan, siinä
he hänen ristiinnaulitsivat ja ne pahantekiät, yhden oikialle ja toisen vasemmalle
puolelle.
34. Niin sanoi Jesus: Isä, anna heille anteeksi, sillä ei he tiedä, mitä he
tekevät. Ja he jakoivat hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa.
35. Ja kansa seisoi ja katseli, mutta päämiehet pilkkasivat häntä heidän kanssansa
ja sanoivat: muita hän vapahti, vapahtakaan itsensä, jos hän on Kristus, Jumalan
valittu.
36. Ja huovit myös pilkkasivat häntä, menivät ja kokottivat hänelle etikkaa,
37. Ja sanoivat: jos olet Juudalaisten kuningas, niin vapahda itse sinus.
38. Oli myös hänestä päällekirjoitus Grekan, Latinan ja Hebrean puustaveilla
kirjoitettu: Tämä on Juudalaisten kuningas.
39. Niin yksi pahantekiöistä, jotka ripustetut olivat, pilkkasi häntä ja sanoi:
jos sinä olet Kristus, niin vapahda sinus ja meitä.
40. Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: etkö sinäkään Jumalaa pelkää,
ettäs olet yhdessä kadotuksessa?
41. Ja tosin me olemme oikein siinä, sillä me saamme meidän töidemme ansion
jälkeen; mutta ei tämä mitään pahaa tehnyt.
42. Ja sanoi Jesukselle: Herra, muista minua, kuin tulet valtakuntaas.
43. Niin Jesus sanoi hänelle: totisesti sanon minä sinulle: tänäpänä pitää sinun
oleman minun kanssani paradisissa.
44. Ja se oli lähes kuudes hetki, ja pimeys tuli kaiken maan päälle, hamaan
yhdeksänteen hetkeen asti.
45. Ja aurinko pimeni, ja templin esivaate repesi kahtia,
46. Ja Jesus huusi suurella äänellä ja sanoi: Isä, sinun käsiis minä annan henkeni.
Ja kuin hän sen oli sanonut, antoi hän henkensä.
47. Mutta kuin sadanpäämies näki, mitä tapahtui, kunnioitti hän Jumalaa ja sanoi:
tosin oli tämä ihminen hurskas.
48. Ja kaikki kansa, joka sinne katselemaan meni, kuin he näkivät, mitä siellä
tapahtui, löivät rintoihinsa ja palasivat kotiansa.
49. Mutta kaikki hänen tuttavansa seisoivat taampana ja vaimot, jotka häntä
Galileasta seuranneet olivat, näkivät nämät.
50. Ja katso, raatimie, nimeltä Joseph, joka oli jalo ja hurskas mies,
51. Joka ei ollut mieltynyt heidän neuvoonsa ja tekoonsa, syntynyt Arimatiassa,
Juudalaisten kaupungissa, joka myös itse odotti Jumalan valtakuntaa:
52. Tämä meni Pilatuksen tykö ja anoi Jesuksen ruumista,
53. Ja otti sen alas ja kääri liinavaatteesen ja pani sen hautaan, joka kallioon
hakattu oli, johonka ei yksikään ennen pantu ollut.
54. Ja se oli valmistuspäivä, ja sabbati lähestyi.
55. Niin vaimot seurasivat jäljestä, jotka hänen kanssansa tulleet olivat Galileasta,
ja katselivat hautaa, ja kuinka hänen ruumiinsa pantu oli.
56. Mutta he palasivat ja valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; vaan
sabbatina he lepäsivät lain käskyn jälkeen.