1. Niin Jona pani sen kovin pahaksensa, ja vihastui.
2. Rukoili Herraa ja sanoi: voi Herra! sepä se on, minkä minä sanoin, kuin minä
olin vielä maassani, sentähden minä tahdoin myös Tarsikseen paeta; sillä minä
tiedän, että sinä Jumala olet armollinen, laupias, pitkämielinen, suuresta hyvyydestä
ja kadut pahaa.
3. Niin ota nyt, Herra, minun sieluni minusta pois; sillä minä kuolisin paremmin
kuin eläisin.
4. Mutta Herra sanoi: luuletkos oikein vihastunees?
5. Ja Jona läksi kaupungista ja istui kaupungista itään päin, ja teki siellä
itsellensä majan ja istui sen alla varjossa, siihenasti kuin hän näkis, mitä
kaupungille tapahtuis.
6. Mutta Herra Jumala toimitti yhden pensaan, joka kasvoi Jonan ylitse, että
se olis hänen päänsä varjonnut, ja virvoittanut häntä hänen vaivassansa; ja
Jona riemuitsi siitä pensaasta suurella ilolla.
7. Mutta Herra toimitti madon huomeneltain, kuin aamurusko koitti, joka söi
sitä pensasta, että se kuivettui.
8. Mutta kuin aurinko noussut oli, toimitti Jumala suuren itätuulen, ja aurinko
paisti Jonan päähän, että hän tuli voimattomaksi. Niin hän toivotti sielullensa
kuolemaa, ja sanoi: minä kuolisin ennenkuin minä eläisin.
9. Niin Jumala sanoi Jonalle: luuletkos oikein vihastunees siitä pensaasta?
Ja hän sanoi: minä vihastun hamaan kuolemaan asti.
10. Ja Herra sanoi: sinä armahdat pensasta, josta et mitään vaivaa nähnyt, etkä
sitä kasvattanut, joka ynnä kasvoi ja ynnä katosi:
11. Eikö minun pitänyt armahtaman suurta kaupunkin Niniveä, jossa on enempi
kuin sata tuhatta ja kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka ei tiedä eroittaa
kumpi oikia eli kumpi vasen käsi on, niin myös paljo eläimiä?