1. Sitte oli Juudalaisten juhlapäivä, ja Jesus meni ylös Jerusalemiin.
2. Mutta Jerusalemissa on Lammasportin tykönä lammikko, joka Hebrean kielellä
kutsutaan Betesda, jossa oli viisi vajaa,
3. Joissa makasi suuri joukko sairaita, sokeita, ontuvia, halvatuita, jotka
veden liikuttamista odottivat.
4. Sillä enkeli tuli alas määrätyllä ajalla lammikkoon ja sekoitti veden: joka
siis ensimäisenä veteen astui, kuin se sekoitettu oli, niin se parani, ehkä
missä ikänä taudissa hän oli.
5. Niin oli siellä mies, joka kahdeksanneljättäkymmentä ajastaikaa oli sairastanut.
6. Kuin Jesus hänen näki makaavan ja tunsi hänen jo kauvan sairastaneen, sanoi
hän hänelle: tahdotkos tulla terveeksi?
7. Sairas vastasi häntä: Herra, ei ole minulla sitä ihmistä, joka minun vie,
kuin vesi sekoitettu on, lammikkoon; mutta kuin minä tulen, niin on toinen minun
edelläni siihen astunut.
8. Jesus sanoi hänelle: nouse, ota vuotees ja käy.
9. Ja kohta parani se ihminen, ja otti vuoteensa ja kävi. Ja se päivä oli sabbati.
10. Sanoivat siis Juudalaiset paratulle: nyt on sabbati, ei sinun sovi vuodetta
kantaa.
11. Hän vastasi heitä: joka minun paransi, se sanoi minulle: ota vuotees ja
käy.
12. Niin he kysyivät häneltä: kuka on se ihminen, joka sinulle sanoi: ota vuotees
ja käy?
13. Mutta ei parattu tietänyt, kuka se oli; sillä Jesus oli mennyt pois kansan
tähden, joka siinä paikassa oli.
14. Sitte löysi Jesus hänen templissä ja sanoi hänelle: katso, sinä olet parattu:
älä silleen syntiä tee, ettei jotain pahempaa sinulle tapahtuisi.
15. Niin se ihminen meni pois ja ilmoitti Juudalaisille, että Jesus oli se,
joka hänen parantanut oli.
16. Ja Juudalaiset vainosivat sentähden Jesusta ja etsivät häntä tappaaksensa,
että hän senkaltaisia teki sabbatina.
17. Niin Jesus vastasi heitä: minun isäni tekee työtä hamaan tähän asti, ja
minä myös teen työtä.
18. Sentähden etsivät Juudalaiset häntä vielä enemmin tappaaksensa, ettei hän
ainoastaan sabbatia rikkonut, mutta myös sanoi Jumalan isäksensä, ja teki itsensä
Jumalan kaltaiseksi.
19. Niin Jesus vastasi ja sanoi heille: totisesti, totisesti sanon minä teille:
ei taida Poika itsestänsä mitään tehdä, ellei hän näe Isän tekevän; sillä mitä
ikänä hän tekee, sitä myös Poika niin tekee.
20. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja osoittaa hänelle kaikki, mitä hän itse tekee,
ja hän on vielä suurempia töitä hänelle osoittava, kuin nämät ovat, että teidän
pitää ihmettelemän. 21. Sillä niinkuin Isä herättää ja virvoittaa kuolleita,
niin myös Poika virvoittaa, joita hän tahtoo.
22. Sillä ei Isä ketään tuomitse, vaan antoi kaiken tuomion Pojalle:
23. Että kaikki Poikaa kunnioittaisivat, niinkuin he Isää kunnioittavat. Joka
ei Poikaa kunnioita, ei se kunnioita Isää, joka hänen lähetti.
24. Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo
sen, joka minun lähetti, hänellä on ijankaikkinen elämä, ja ei hän tule tuomioon,
vaan menee kuolemasta elämään.
25. Totisesti, totisesti sanon minä teille: hetki tulee, ja nyt jo on, että
kuolleet saavat kuulla Jumalan Pojan äänen; ja jotka sen kuulevat, ne saavat
elää.
26. Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin antoi hän myös elämän Pojalle
itsessänsä olemaan,
27. Ja on hänellä myös antanut vallan tuomita, että hän on Ihmisen Poika.
28. Älkää tätä ihmetelkö; sillä hetki tulee, jona kaikki ne, jotka haudoissa
ovat, saavat kuulla hänen äänensä.
29. Ja pitää tuleman edes ne, jotka hyvää tehneet ovat, elämän ylösnousemiseen,
mutta jotka pahaa tehneet ovat, tuomion ylösnousemiseen.
30. En minä itsestäni taida mitään tehdä: niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen,
ja minun tuomioni on oikia; sillä en minä etsi minun tahtoani, vaan Isän tahtoa,
joka minun lähetti.
31. Jos minä itsestäni todistaisin, niin ei minun todistukseni olisi tosi.
32. Toinen on, joka todistaa minusta, ja minä tiedän, että hänen todistuksensa
on tosi, jonka hän minusta todistaa.
33. Te lähetitte Johanneksen tykö, ja hän todisti totuuden.
34. Mutta en minä ihmiseltä todistusta ota; vaan minä sanoin näitä, että te
autuaaksi tulisitte.
35. Hän oli palavainen ja paistavainen kynttilä; mutta te tahdoitte ainoastaan
vähän aikaan riemuita hänen valkeudessansa.
36. Mutta minulla on suurempi todistus kuin Johanneksen; sillä ne työt, jotka
Isä antoi minulle täyttääkseni, ne työt, jotka minä teen, todistavat minusta,
että Isä minun lähetti,
37. Ja Isä, joka minun lähetti, hän todistaa minusta. Ette ole koskaan hänen
ääntänsä kuulleet eli hänen muotoansa nähneet,
38. Ja ei teillä ole hänen sanansa pysyväinen; sillä ette usko sitä, jonka hän
lähetti.
39. Tutkikaat Raamatuita; sillä niissä te luulette teillänne ijankaikkisen elämän
olevan, ja ne ovat, jotka todistavat minusta.
40. Ja ette tahdo tulla minun tyköni, että te saisitte elämän.
41. En minä pyydä kunniaa ihmisiltä;
42. Vaan minä tunnen teidät, ettei teissä ole Jumalan rakkaus.
43. Minä tulin Isäni nimeen, ja ette minua ota vastaan; jos joku tulee omalla
nimellänsä, niin te sen otatte vastaan.
44. Kuinka te taidatte uskoa, jotka otatte kunnian toinen toiseltanne, ja sitä
kunniaa, joka ainoalta Jumalalta tulee, ette etsi?
45. Älkäät luulko, että minä minä kannan Isän edessä teidän päällenne: se on,
koka teidän päällenne kantaa, Moses, johonka te turvaatte.
46. Sillä jos te olisitte Moseksen uskoneet, niin te olisitte minun uskoneet;
sillä minusta on hän kirjoittanut.
47. Jos ette hänen kirjoitksiansa usko, kuinkas te minun sanani uskotte?