1. Sentähden myös me, että meillä on näin suuri todistusten
joukko meidän ympärillämme, niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka
aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta
siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on,
2. Ja katsokaamme uskon alkajan ja päättäjän Jesuksen päälle, joka, vaikka hän
olis kyllä taitanut iloita, kärsi ristiä, ei totellut pilkkaa, ja nyt istuu
oikialla kädellä Jumalan istuimella.
3. Niin muistakaat häntä, joka senkaltaisen vastahakoisuuden on syntisiltä itse
vastaansa kärsinyt, ettette väsy teidän mielessänne ja lakkaa.
4. Sillä ette ole vielä hamaan vereen asti kilvoitellen syntiä vastaan olleet,
5. Ja te olette jo unohtaneet sen manauksen, joka teille niin. kuin lapsille
puhuu: minun poikani, älä katso ylön Herran kuritusta, ja älä näänny, koskas
häneltä rangaistaan,
6. Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän myös rankaisee; mutta jokaista poikaa
hän pieksää, jonka hän korjaa.
7. Jos te kurituksen kärsitte, niin Jumala taritsee itsensä teille niinkuin
lapsillensa; sillä kuka on se poika, jota ei isä kurita?
8. Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osalliset olleet,
niin te olette äpärät ja ette lapset.
9. Ja kuin meillä ovat lihalliset isät olleet kurittajana, niin me olemme niitä
kavahtaneet: eikö meidän siis paljoa enemmin pidä hengelliselle Isälle alamaiset
oleman, että me eläisimme?
10. Sillä ne tosin ovat meitä kurittaneet harvoina päivinä luulonsa jälkeen;
mutta tämä meidän tarpeeksemme, että me hänen pyhyytensä saisimme.
11. Mutta koska kaikkinainen rangaistus käsissä on, niin ei se näy meille iloksi,
vaan murheeksi; mutta sitte antaa hän rauhallisen vanhurskauden hedelmän niille,
jotka siinä harjoitetut ovat.
12. Sentähden ojentakaat vaipuneet kätenne ja väsyneet polvenne,
13. Ja astukaat vilpittömät askeleet jaloillanne, ettei joku kompastuisi niinkuin
ontuva, vaan paljoa enemmin terveeksi tulis.
14. Noudattakaat rauhaa kaikkein kanssa ja pyhyyttä, paitsi jota ei yksikään
saa Herraa nähdä,
15. Ja ottakaat vaari, ettei joku Jumalan armosta tulisi pois, ettei joskus
kasvaisi joku karvas juuri jotakuta vastahakoisuutta tekemään ja monta sen kautta
tulisi saastutetuksi;
16. Ettei joku olisi huorintekiä eli jumalatoin niinkuin Esau, joka yhden atrian
tähden myi pois esikoisuutensa oikeuden.
17. Sillä te tiedätte, että kuin hän sitte tahtoi periä siunausta, tuli hän
hyljätyksi; sillä ei hän löytänyt yhtään parannuksen siaa, vaikka hän sitä kyyneleillä
etsi.
18. Sillä ette ole käyneet sen vuoren tykö, johon ei ruveta saa, ja joka tulesta
paloi, ette myös käyneet siihen synkeyteen ja pimeyteen, ja sen hirmuisen ilman
tykö,
19. Sen basunan kajauksen ja sanain äänen tykö, josta ne, jotka sen kuulivat,
rukoilivat, ettei se sana pitänyt heille sanottaman.
20. Sillä ei he voineet kärsiä niitä, mitkä siinä sanottiin, ja jos joku peto
siihen vuoreen sattui, niin se piti kivitettämän eli nuolella ammuttaman lävitse.
21. Niin hirmuinen sen näky oli, että Moseskin sanoi: minä olen hämmästyksissä
ja vapisen.
22. Vaan te olette käyneet Zionin vuoren tykö, ja elävän Jumalan kaupungin,
taivaallisen Jerusalemin, ja monen tuhannen enkelitten joukon tykö,
23. Yhteisen kokouksen ja esikoisten seurakunnan tykö, jotka taivaissa kirjoitetut
ovat, ja Jumalan, kaikkein tuomarin tykö ja täydellisten vanhurskasten henkein
tykö,
24. Ja uuden Testamentin välimiehen Jesuksen tykö, ja priiskotusveren tykö,
joka parempia puhuu kuin Abelin (veri).
25. Katsokaat, ettette häntä kiellä pois, joka puhuu; sillä jos ei ne paeta
saaneet, jotka kielsivät sen, joka maan päällä käskyn antoi, paljoa vähemmin
me, jos me sitä pyydämme karttaa, joka taivaasta puhuu,
26. Jonka ääni silloin maata järisti; mutta nyt hän lupaa ja sanoo: vielä minä
nytkin kerran tahdon järistää, en ainoastansa maata, mutta myös taivasta.
27. Mutta kuin hän sanoo: vielä kerran, tahtoo hän osoittaa, että järiseväiset
pitää muutettaman niinkuin ne, jotka rakennetut ovat, että järisemättömät pysyisivät.
28. Sentähden saamme me sen valtakunnan, joka ei järistä taida, meillä on armo,
jonka kautta me Jumalaa palvelemme, hänen mielensä nouteeksi, siveydellä ja
pelvolla
29. Sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.