1. Kuningas Belsatsar teki kuuluisan pidon tuhannelle päämiehellensä,
ja joi itsensä viinasta juovuksiin näiden tuhannen kanssa.
2. Ja kuin hän juopunut oli, käski hän tuoda ne kultaiset ja hopiaiset astiat,
jotka Nebukadnetsar, hänen isänsä Jerusalemin templistä ottanut oli, juodaksensa
niistä voimallistensa, emäntäinsä ja vaimoinsa kanssa.
3. Niin tuotiin ne kultaiset astiat, jotka templistä, Jumalan huoneesta, Jerusalemista
otetut olivat; ja kuningas, hänen voimallisensa, emäntänsä ja vaimonsa joivat
niistä.
4. Ja kuin he joivat viinaa, kiittivät he kultaisia, hopiaisia, vaskisia, rautaisia,
puisia ja kivisiä jumalia.
5. Juuri sillä hetkellä kävivät sormet niinkuin ihmisen käsi, kirjoittamaan
kynttiläjalan kohdalle seinään kuninkaan salissa, ja kuningas äkkäsi kirjoittajan
käden.
6. Silloin muuttui kuningas, ja hänen ajatuksensa peljättivät hänen, niin että
hänen lanteensa horjuivat, ja hänen polvensa vapisivat.
7. Ja kuningas huusi korkiasti, että viisaat, Kaldealaiset ja tietäjät tuotaisiin;
ja käski sanoa viisaille Babelissa: Kuka ikänä tämän kirjoituksen lukee, ja
ilmoittaa minulle sen selityksen, hän pitää purpuralla vaatetettaman, ja kultakäädyt
kaulassansa kantaman ja kolmas Herra oleman tässä valtakunnassa.
8. Silloin tulivat kaikki kuninkaan viisaat edes, vaan ei he taitaneet sitä
kirjoitusta lukea, eikä sen selitystä kuninkaalle ilmoittaa.
9. Siitä hämmästyi kuningas Belsatsar vielä kovemmin, ja hänen muotonsa muuttui,
ja hänen voimallisensa tulivat murheellisiksi.
10. Sentähden meni kuningatar kuninkaan ja hänen voimallistensa asian tähden
pitohuoneesen, ja sanoi: Kuningas eläköön kauvan! Älä niin peljästy sinun ajatuksistas
ja älä niin muotoas muuta.
11. Sinun valtakunnassas on mies, jolla on pyhäin jumalain henki, sillä sinun
isäs aikana löydettiin hänessä valistus, toimi ja viisaus, niinkuin jumalten
viisaus on; ja sinun isäs Nebukadnetsar pani hänen tähtientutkiain, viisasten,
Kaldealaisten ja tietäjäin päälle. Niin teki kuningas, sinun isäs.
12. Että korkiampi henki hänen tykönänsä löydettiin, niin myös ymmärrys ja taito
unia selittämään, osaamaan pimeitä puheita ja salaisia asioita ilmoittamaan.
Daniel, jonka kuningas antoi Belsatsariksi nimittää; niin kutsuttakaan Daniel;
hän sanoo, mitä se tietää.
13. Silloin vietiin Daniel kuninkaan eteen. Ja kuningas puhui ja sanoi Danielille:
Oletko sinä Daniel, yksi Juudalaisista vangeista, jotka kuningas, minun isäni,
Juudeasta tänne tuonut on?
14. Minä olen kuullut sinusta, että sinulla on pyhäin jumalain henki, että myös
valistus, ymmärrys ja korkia viisaus sinussa löydetty on.
15. Minä olen antanat kutsua eteeni toimelliset ja viisaat tätä kirjoitusta
lukemaan ja sen selitystä minulle ilmoittamaan, ja ei he taida sanoa, mitä se
tietää.
16. Mutta minä kuulen sinusta, että sinä taidat pimiät asiat selittää ja salatut
ilmoittaa. Jos sinä nyt taidat tämän kirjoituksen lukea ja minulle ilmoittaa,
mitä se tietää, niin sinä pitää purpuralla puetettaman ja kultakäädyt kaulassas
kantaman ja kolmas herra oleman tässä valtakunnassa.
17. Niin vastasi Daniel ja sanoi kuninkaalle: Pidä itse lahjas ja anna antimes
muille. Minä luen kuitenkin kuninkaalle kirjoituksen, ja ilmoitan sen selityksen
hänelle.
18. Herra kuningas, korkein Jumala on sinun isälles Nebukadnetsarille valtakunnan,
voiman, kunnian ja jalouden antanut.
19. Ja sen voiman tähden, joka hänelle annettu oli, pelkäsivät ja karttoivat
häntä kansat, sukukunnat ja kielet. Hän tappoi kenen hän tahtoi, hän jätti elämään
kenen hän tahtoi, hän ylensi kenen hän tahtoi, hän alensi kenen hän tahtoi.
20. Mutta koska hänen sydämensä paisui, ja hänen henkensä ylpeyteen paisuneeksi
tuli, hyljättiin hän kuninkaalliselta istuimelta, ja tuli pois kunniastansa
21. Ja ajettiin pois ihmisten seasta. Ja hänen sydämensä tuli eläinten kaltaiseksi,
ja täytyi metsän eläinten kanssa juosta, ja söi ruohoja niinkuin härkä, ja hänen
ruumiinsa oli taivaan kasteen alla, ja kastui, siihenasti, että hän oppi, että
korkeimmalla Jumalalla on valta ihmisten valtakuntain päälle, ja hän antaa ne
kellenkä hän tahtoo.
22. Ja sinä Belsatsar, hänen poikansa, et ole sydäntäs nöyryyttänyt, ehkäs kaikki
kyllä ne tiesit;
23. Vaan olet itses korottanut taivaan Herraa vastaan. Ja hänen huoneensa astiat
piti kannettaman sinun etees, ja sinä, sinun voimallises, sinun emäntäs ja vaimos
olette niistä viinaa juoneet. Niin myös hopiaisia, kultaisia, vaskisia, rautaisia,
puisia ja kivisä jumalia kiittäneet, jotka ei näe eikä kuule, eikä tuta taida.
Mutta sitä Jumalaa, jonka kädessä sinun henkes on, ja jonka tykönä kaikki sinun
ties ovat, et sinä ole kunnioittanut.
24. Sentähden on häneltä lähetetty tämä käsi, ja tämä kirjoitus kirjoitettu.
25. Ja tämä on kirjoitus, joka siinä kirjoitettu on: Mene, Mene, Tekel, Upharsin.
26. Ja tämä on selitys: Mene; se on: Jumala on sinun valtakuntas lukenut ja
lopettanut.
27. Tekel; se on: Sinä olet vaa'alla punnittu, ja aivan köykäiseksi löydetty.
28. Peres; se on: Sinun valtakuntas on jaettu ja Mediläisille ja Persialaisille
annettu.
29. Silloin käski Belsatsar, että Daniel purpuralla puetettaman piti, ja kultakäädyt
hänen kaulaansa annettaman, ja antoi hänestä kuuluttaa, että hän kolmas herra
on valtakunnassa.
30. Mutta juuri sinä yönä tapettiin Belsatsar, Kaldean kuningas.
31. Ja Darius Mediläinen sai valtakunnan, kuin hän kahdenseitsemättäkymmentä
ajastajan vanha oli.