1. Herra, Herra osoitti minulle näyssä, ja katso, siellä oli
kori suvituloa.
2. Ja hän sanoi: mitäs näet, Amos? minä vastasin: korin suvituloa. Niin Herra
sanoi minulle: minun kansani Israelin loppu on tullut, en minä tahdo enään mennä
häntä ohitse.
3. Ja sinä päivänä pitää veisut templissä itkuksi kääntymän, sanoo Herra, Herra;
monta kuollutta ruumista pitää joka paikassa makaaman, jotka viedään salassa
pois.
4. Kuulkaat tätä te, jotka köyhää sorratte, ja vaivaisia maakunnassa hävitätte,
5. Ja sanotte: koska uusi kuu loppuu, että me saisimme jyviä myydä; ja sabbati,
että me ohria kauppaisimme, ja mitan vähentäisimme, ja hinnan korottaisimme,
ja vaa'at vääriksi tekisimme;
6. Että me saisimme köyhät rahallamme haltuumme ja hätäytyneet kenkäparilla,
ja myisimme akanat jyväin edestä?
7. Herra on vannonut Jakobin korkeutta vastaan: mitämaks, jos minä ikänä kaikki
ne heidän työnsä unohdan.
8. Eikö maan sentähden pitäisi vapiseman, ja kaikki sen asuvaiset murehtiman?
Ja pitää nouseman kaiken sen päälle niinkuin virta, vietämän pois ja upotettaman
niinkuin Egyptin virralla.
9. Sillä ajalla, sanoo Herra, Herra, tahdon minä laskea auringon alas puolipäivästä,
ja pimittää maan valkialla päivällä.
10. Minä tahdon teidän juhlapäivänne kääntää murheeksi, ja kaikki teidän veisunne
valitukseksi, ja tahdon antaa säkin jokaisen kupeisiin tulla, ja kaikki päät
paljaaksi tehdä; ja tahdon heille murheen saattaa, niinkuin joku ainoaa poikaa
murehtii; ja heidän pitää surkian lopun saaman.
11. Katso, ne päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, että minä lähetän nälän maan
päälle; ei nälkää leivän perään, eli janoa veden perään, vaan Herran sanan kuulemisen
jälkeen,
12. Niin että heidän pitää juokseman yhdestä merestä niin toiseen, pohjasta
niin itään; heidän pitää juoksenteleman etsimään Herran sanaa, ja ei kuitenkaan
pidä löytämän.
13. Sinä päivänä pitää kauniit neitseet ja nuorukaiset nääntymän janosta.
14. Ja jotka nyt Samarian rikoksen kautta vannovat ja sanovat: niin totta kuin
sinun jumalas Danissa elää, niin totta kuin sinun jumalas Bersebassa elää: niiden
pitää niin lankeeman, ettei he voi jälleen nousta ylös.