1. Ja Herra oli sanonut Mosekselle: vielä minä annan tulla yhden
rangaistuksen Pharaolle ja Egyptiin, sitte hän päästää teidät täältä, ja koska
hän teidät kokonansa päästää, niin hän ajain ajaa teidät täältä ulos.
2. Niin sano siis nyt kansalle: että joka mies anois lähimmäiseltänsä, ja jokainen
vaimo lähimmäiseltänsä, hopia- ja kulta-astioita.
3. Sillä Herra oli antanut armon kansalle Egyptiläisten edessä. Ja Moses oli
sangen kuuluisa mies Egyptin maalla, Pharaon palveliain ja kansan edessä.
4. Ja Moses sanoi: näin sanoo Herra: puoliyön aikaan minä vaellan Egyptin maan
lävitse,
5. Ja jokainen esikoinen Egyptin maalla pitää kuoleman, Pharaon esikoisesta,
joka hänen istuimellansa piti istuman, piian esikoiseen asti, joka myllyssä
on, niin myös kaikkein eläinten esikoiset.
6. Ja suuren parun pitää oleman koko Egyptin maalla, jonkakaltaista ei ole ollut,
eikä tuleman pidä.
7. Mutta kaikkein Israelin lasten seassa ei koirakaan kieltänsä värväyttämän
pidä ihmisiä taikka eläimiä vastaan: että te tietäisitte, kuinka Herra eroittaa
Egyptin ja Israelin.
8. Silloin kaikki nämät sinun palvelias pitää tuleman minun tyköni, ja kumartaman
minua, sanoen: lähde ulos, sinä ja kaikki kansa, jotka sinun allas ovat, ja
sitte minä lähden. Ja hän läksi Pharaon tyköä sangen vihoissansa.
9. Mutta Herra oli sanonut Mosekselle: ei Pharao kuule teitä, että paljo minun
ihmeitäni tapahtuis Egyptin maalla.
10. Ja Moses ja Aaron tekivät kaikki nämä ihmeet Pharaon edessä, vaan Herra
paadutti hänen sydämensä, ja ei hän päästänyt Israelin lapsia maaltansa.