1. Mutta Elisa sanoi: kuulkaat Herran sanaa: näin sanoo Herra:
huomenna tähän aikaan maksaa vakkainen pieniä jauhoja siklin ja kaksi vakkaista
ohria siklin, Samarian portissa.
2. Niin vastasi päämies, jonka käden päälle kuningas nojasi, Jumalan miestä
ja sanoi: katso, jos Herra tekis vielä akkunat taivaasen, kuinka se tapahtuis?
Hän sanoi: katso, silmilläs pitää sinun sen näkemän, mutta ei sinun pidä siitä
syömän.
3. Ja neljä spitalista miestä olivat portin edessä, jotka sanoivat toinen toisellensa:
mitä me tässä olemme niinkauvan että me kuolemme?
4. Jos me sanomme: käykäämme kaupunkiin, niin on nälkä kaupungissa, ja me kuolemme
siellä: jos taas olemme täällä, niin me kuolemme: käykäämme siis ja antautukaamme
Syrialaisten leiriin, jos he antavat meidän elää, niin me elämme, taikka jos
he meidät tappavat, niin me olemme tapetut.
5. Ja he nousivat hämärissä menemään Syrialaisten leiriin; ja kuin he tulivat
ensimäisille paikoille leiriä, katso, niin ei siellä ollut ketään.
6. Sillä Herra oli antanut Syrialaisten sotajoukon kuulla vaunuin, hevosten
ja suuren sotaväen äänen, niin että he sanoivat toinen toisellensa: katso, Israelin
kuningas on palkannut meitä vastaan Hetiläisten kuninkaat ja Egyptiläisten kuninkaat,
että he tulisivat meidän päällemme.
7. Ja he nousivat ja pakenivat hämärissä, ja jättivät majansa, hevosensa ja
aasinsa leiriin, niinkuin ne seisoivat, ja pakenivat henkensä tähden.
8. Kuin spitaliset tulivat leirin ääreen, menivät he yhteen majaan, söivät ja
joivat, ja ottivat hopiaa ja kultaa ja vaatteita, ja menivät pois ja kätkivät
ne, ja tulivat jälleen ja menivät toiseen majaan, ja ottivat sieltä, menivät
pois ja kätkivät sen.
9. Sitte he sanoivat toinen toisellensa: emme oikein tee: tämä on hyvän sanoman
päivä, jos me tämän salaamme ja viivytämme valkiaan aamuun asti, niin meidän
pahatekomme tulee tiettäväksi: käykäämme siis ja tehkäämme tiettäväksi kuninkaan
huoneelle.
10. Ja he tulivat, huusivat kaupungin portin vartioille, ja tekivät tiettäväksi
heille ja sanoivat: me menimme Syrialaisten leiriin, ja katso, ei siellä ole
ketään, eikä ihmisen ääntä; vaan hevosia ja aaseja sidottuna, ja majat niinkuin
ne seisoivat.
11. Niin huudettiin portin vartioille, ja he ilmoittivat sisälle kuninkaan huoneessa.
12. Ja kuningas nousi yöllä ja sanoi palvelioillensa: minä sanon teille, kuinka
Syrialaiset tekevät meidän kanssamme: he tietävät meidän kärsivän nälkää, ja
sentähden ovat he menneet pois leiristä, ja ovat lymyttäneet itsensä kedolle:
ja ajattelevat: kuin he lähtevät kaupungista, otamme me heidät kiinni elävänä,
ja pääsemme kaupunkiin.
13. Niin vastasi yksi hänen palvelioistansa ja sanoi: niin otettakaan nyt ne
viisi hevosta, jotka tähän jääneet ovat: katso, nämät ovat tähän jääneet kaikesta
Israelin paljoudesta, katso, ne muut Israelin paljoudesta ovat loppuneet: lähettäkäämme
nämät ulos katsomaan.
14. Niin he toivat kaksi vaunuhevosta, ja kuningas lähetti ne Syrialaisten leiriin
ja sanoi: menkäät ja katsokaat!
15. Ja he menivät heidän jälkeensä hamaan Jordaniin asti, ja katso, kaikki tie
oli vaatteita ja kaluja täynnä, joita Syrialaiset kiiruhtaissansa olivat heittäneet
pois. Ja sanansaattajat tulivat jälleen ja tiettäväksi tekivät sen kuninkaalle.
16. Niin kansa meni ulos ja ryösti Syrialaisten leirin. Ja tapahtui, että vakkainen
sämpyläjauhoja maksoi siklin, niin myös kaksi vakkaista ohria siklin, Herran
sanan jälkeen.
17. Mutta kuningas asetti päämiehen, jonka käden päälle hän itsensä nojasi,
porttiin, ja kansa tallasi hänen portin edessä, niin että hän kuoli, niinkuin
Jumalan mies sanonut oli, kuin kuningas tuli alas hänen tykönsä.
18. Ja tapahtui niinkuin Jumalan mies puhunut oli kuninkaalle, koska hän sanoi:
huomenna tällä aikaa maksaa kaksi vakkaista ohria siklin ja vakkainen sämpyläjauhoja
siklin, Samarian portissa.
19. Ja päämies vastasi Jumalan miestä ja sanoi: katso, jos Herra tekee vielä
akkunat taivaasen, kuinka tämä sittekään tapahtuis? Mutta hän sanoi: katso,
sinun pitää silmilläs sen näkemän, ja ei siitä syömän.
20. Ja se tapahtui hänelle niin; sillä kansa tallasi hänen portissa kuoliaaksi.