1 Näin sanoo Herra:
-- Taivas on minun valtaistuimeni,
maa on koroke minun jalkojeni alla.
Millaisen talon te minulle rakentaisitte,
millaisen asuinsijan?
2 Kaiken tämän on minun käteni tehnyt,
niin nämä ovat syntyneet,
sanoo Herra.
Köyhää minä katson, köyhää,
hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa.
3 Te teurastatte härkiä, ja kohta taas tapatte
ihmisiä,
te uhraatte lampaan kuin taittaisitte koiralta
niskan.
Sian verta ovat teidän ruokauhrinne,
pahan palvontaa teidän suitsutuksenne.
Te olette valinneet omat tienne
ja mieltyneet omiin iljetyksiinne,
4 ja minä puolestani valitsen kurituksen tien, teitä kohtaa se, mitä te pelkäsitte. Kun minä kutsuin, kukaan ei vastannut, kun minä puhuin, kukaan ei kuunnellut. Te teitte sitä, mikä on väärää minun silmissäni, ja aina valitsitte sen, mikä on vastoin minun tahtoani.
Herran kansa pelastuu, viholliset tuomitaan
5 Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette arkoja minun sanani alla: -- Teidän veljenne sanovat, nuo, jotka ovat teitä vihanneet ja jotka ovat sysänneet teidät syrjään minun nimeni tähden: "Osoittakoon Herra kirkkautensa, sittenpä saamme ihmetellä teidän iloanne!" Mutta he joutuvat häpeään.
6 Kuulkaa hälyä, joka kantautuu kaupungista, melua, joka tulee temppelistä! Kuulkaa: Herra kostaa vihollisilleen.
7 Ennen kuin kivut ovat edes alkaneet,
Siion on jo synnyttänyt,
ennen kuin tuska on ehtinyt tulla,
hän on saattanut maailmaan poikalapsen.
8 Kuka on kuullut, kuka on nähnyt tällaista? Syntyykö maa yhdessä päivässä, syntyykö kansa yhdellä kertaa? Mutta heti kipujen alkaessa Siion synnytti omat lapsensa.
9 -- Minäkö avaisin kohdun suun saattamatta synnytystä päätökseen? kysyy Herra. -- Minä, joka ohjaan synnyttäjää, estäisinkö minä häntä synnyttämästä? kysyy sinun Jumalasi.
10 Iloitkaa Jerusalemin kanssa,
riemuitkaa kaupungin tähden,
te kaikki, jotka sitä rakastatte!
Juhlikaa riemuiten sen kanssa,
te kaikki, jotka sitä suritte.
11 Niin te saatte imeä, tulla kylläisiksi
lohtua antavista rinnoista,
saatte nauttia, juoda yltäkyllin
sen voiman ja mahdin nisistä.
12 Näin sanoo Herra: -- Katso, minä ohjaan Siioniin rauhan kuin virran. Kuin uomastaan tulvivan puron minä käännän sen luo kansojen rikkaudet. Sen imeväisiä kannetaan sylissä ja keinutellaan polvien päällä.
13 Niin kuin äiti lohduttaa lastaan,
niin minä teitä lohdutan,
Jerusalemin onni antaa teille täyden lohdun:
14 kun tämän näette, teidän sydämenne ihastuu, te kukoistatte kuin vehmas niitty. Niin Herran palvelijat saavat tuntea hänen kätensä voiman ja viholliset hänen vihansa.
15 Katso, Herra saapuu tulenlieskassa,
hänen vaununsa ovat kuin pyörretuuli.
Hänen vihansa purkautuu tulenhehkuna,
hänen jyrinänsä liekkeinä.
16 Niin Herra toteuttaa oikeutensa tulella,
hänen miekkansa lyö ihmissukua,
ja monet kaatuvat sen lävistäminä:
17 nuo, jotka puhdistautuvat ja valmistautuvat palvontatarhojen menoihin johtajansa ympärillä, nuo, jotka syövät kaikkea iljettävää, sian lihaa, rottia -- minä tunnen heidän tekonsa ja ajatuksensa, ja he kaikki saavat loppunsa, sanoo Herra.
18 Minä saavun kokoamaan kaikki kansat ja kielet, ja kaikki tulevat ja näkevät kirkkauteni. 19 Ja heidän keskellään minä teen ihmeen ja heidän joukostaan lähetän eloon jääneitä vieraiden kansojen luo Tarsisiin, Putiin, Ludiin, Mesekiin, Tubaliin ja Javaniin, kaukaisille saarille ja rannikoille, jotka eivät ole kuulleet minusta puhuttavan eivätkä nähneet minun kirkkauttani. Nuo, jotka lähtevät, kertovat vieraiden kansojen keskuudessa minun kirkkaudestani. 20 He tuovat kaikki veljenne kaikkien kansojen keskeltä, lahjaksi Herralle, he tuovat heidät hevosilla ja avovaunuilla ja katetuilla vankkureilla ja muuleilla ja ratsukameleilla Jerusalemiin, minun pyhälle vuorelleni -- sanoo Herra -- samalla tavoin kuin israelilaiset tuovat uhrilahjana ruokaa puhtaissa astioissa Herran huoneeseen. 21 Ja minä otan myös näitä vastatulleita palvelemaan pappeina ja leeviläisinä, sanoo Herra.
22 Niin kuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon,
pysyvät minun edessäni, sanoo Herra,
niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän
nimenne.
23 Ja aina uudenkuun päivänä
ja jokaisena sapattina
tulee koko ihmissuku,
ja kaikki kumartuvat minun eteeni,
sanoo Herra.
24 Ja kun he lähtevät ulos, he näkevät niiden
ruumiit,
jotka ovat minusta luopuneet.
Mato, joka niitä kalvaa, ei kuole,
liekki, joka niitä nuolee, ei sammu.
- 66:1
- 1. Kun. 8:27; Matt. 5:34,35; Ap. t. 7:48,49
- 66:2
- Ps. 34:19
- 66:4
- Sananl. 1:24,25
- 66:7
- Ilm. 12:2,5
- 66:12
- Jes. 48:18, 49:22, 60:16
- 66:13
- Jes. 49:13
- 66:15
- 2. Tess. 1:8; 2. Piet. 3:7
- 66:16
- Ilm. 19:20,21
- 66:17
- Jes. 65:3
- 66:19
- 1. Moos. 10:2; Mal. 1:11
- 66:20
- Jes. 43:6
- 66:22
- Jes. 65:17; Jer. 31:35,36
- 66:23
- Sak. 14:16
- 66:24
- Dan. 12:2; Judit 16:17; Mark. 9:48