1580
Kaikkivaltias Jumala on katoavan maailmamme lopun lähestyessä äärettömästä rakkaudestaan, armostaan ja laupeudestaan antanut pyhän evankeliuminsa ja pelastavan sanansa valon loistaa ihmiskunnalle ja auttanut rakkaan isänmaamme Saksan kansan paavikunnan taikauskon pimeydestä puhtaaseen, kirkkaaseen ja väärentämättömään valoon. Sen johdosta on jumalallisten profeetallisten ja apostolisten kirjoitusten pohjalta laadittu lyhyt Tunnustus, jonka jumaliset ja kristilliset isämme vuonna 1530 Augsburgin valtiopäivillä ojensivat saksan- ja latinankielisenä silloiselle keisarille, muistossa ylistettävälle Kaarle V:lle. Se on esitetty valtakunnan kaikille säädyille, se on tullut yleisesti tunnetuksi koko kristikunnassa ja levinnyt kaikkialle maailmaan. Niinpä monet kirkot ja oppilaitokset ovat sen omaksuneet tämän ajan vaatimuksia vastaavaksi uskonsa symboliksi eli tunnustukseksi, jonka tärkeimmät uskonkohdat suuntautuvat paavilaisuutta ja kaikenlaisia lahkokuntia vastaan. Siihen ne ovat kristillisessä yhteisymmärryksessä, kiistelemättä ja epäröimättä vedonneet. Siinä julki lausuttua Pyhään Raamattuun perustuvaa ja myös luotettavissa vanhoissa uskontunnustuksissa suppeasti ilmaistua oppia ne ovat lujasti ja vakaasti pitäneet ainoana, alkuperäisenä, Kristuksen koko katolisen, oikeauskoisen kirkon uskomana yksimielisenä käsityksenä, joka on kirkastanut taisteltaessa monia kerettiläisiä harhoja vastaan ja joka nyt on uudestaan lausuttu julki.
Kaikille on kuitenkin tunnettua, julkista ja ilmeistä, mikä vaarallinen tilanne ja mitä pahoja rauhattomuuksia on rakkaassa isänmaassamme Saksassa ollut kohta sen jälkeen, kun valaistu Jumalan mies tohtori Martti Luther oli kristillisesti nukkunut pois. Kun kaikki oli surkeassa tilassa ja hallinto oli perin pohjin järkkynyt, ihmiskunnan vihollinen alkoi innokkaasti kylvää siementään, väärää oppia ja eripuraisuutta. Kirkoissa ja kouluissa se sai aikaan turmiollista ja pahennusta herättävää hajaannusta. Sen tarkoituksena oli siten väärentää Jumalan sanan puhdas oppi, katkaista kristillisen rakkauden ja yksimielisyyden siteen ja näin tuntuvasti estää ja pidätellä pyhän evankeliumin etenemistä. Niinpä jumalallisen totuuden vastustajat ovatkin saaneet aihetta saattaa meidän koulujamme ja kirkkojamme huonoon huutoon, peitellä omia erheitään sekä houkutella helposti eksyviä, onnettomia omiatuntoja pois puhtaan evankelisen opin tuntemuksesta, niin että ne alistuvat paavin ikeeseen ja pakkopaitaan ynnä muihin Jumalan sanaa vastaan sotiviin harhoihin.
Mikään ei olisi ollut meistä mieluisampaa kuin se, mitä olemme Kaikkivaltiaalta toivoneet ja rukoilleet: että kirkkomme ja koulumme olisivat pysyneet Jumalan sanan mukaisessa opissa säilyttäen suloisen, kristillisen yksimielisyytensä ja että ne Jumalan sanan mukaan kristillisesti ohjattuina kasvaisivat yhä edelleen, niin kuin tohtori Lutherin elinaikana. Kuitenkin on käynyt niin kuin pyhien apostolien vielä eläessä kävi niille seurakunnille, joihin he itse olivat istuttaneet Jumalan sanan puhtaan ja selkeän opin. Kuten väärät opettajat silloin ujuttivat seurakuntiin harhaoppia, niin on kiittämättömän maailman ja meidän oman katumattomuutemme ja syntimme tähden Jumalan sallimuksesta tapahtunut meidänkin seurakunnissamme.
Muistaen Jumalan meille uskomaa virkaa ja vastuutamme me olemme hellittämättä pyrkineet torjumaan maihimme ja alueillemme tuodut ja sinne yhä useammin hiipivät väärät, viettelevät opit. Tahdomme säilyttää alamaisemme kertakaikkisesti tunnetun ja tunnustetun jumalallisen totuuden tiellä ja varjella heitä joutumasta harhapoluille. Siinä tarkoituksessa kunnioitetut edeltäjämme ja muutamat meistäkin tekivät Frankfurt am Mainissa vuonna 1558 pidettyjen vaaliruhtinaspäivien päätteeksi sopimuksen, että pitäisimme yhteisen kokouksen keskustellaksemme tarpeen mukaan ystävällisesti eräistä kysymyksistä, joissa vastustajamme ovat pahansuopaisesti syytelleet meitä, kirkkojamme ja oppilaitoksiamme.
Päätöksen mukaisesti kokoontuivat autuaasti nukkuneet edeltäjämme Thüringenin Naumburgiin; meidänkin joukossamme on yhä siinä kokouksessa olleita. Kokouksessa otettiin käsiteltäväksi mainittu Augsburgin tunnustus, joka vuonna 1530 Augsburgin valtiopäivillä luovutettiin keisari Kaarle V:lle. Tunnustus allekirjoitettiin yksimielisesti vielä kerran. Siten sitouduimme tähän kristilliseen, Jumalan sanan muuttumattoman totuuden todistuksen perustalla lepäävään Tunnustukseen, varoittaaksemme myös jälkeemme tulevia epäpuhtaasta, väärästä, Jumalan sanan vastaisesta opista ja varjellaksemme heitä sellaiselta, sikäli kuin meille on mahdollista. Näin me olemme Roomalaisen keisarikunnan hallitsijan, meidän armollisimman herramme edessä ja muutoinkin moneen otteeseen vakuuttaneet ja julistaneet, että tarkoituksenamme ei missään tapauksessa ole jonkin toisen, poikkeavan opin omaksuminen, puolustaminen eikä levittäminen. Me aiomme Jumalan avulla pysyä kestävinä ja pitää kiinni siitä totuudesta, joka on vuonna 1530 Augsburgissa kerta kaikkiaan selkeästi tunnustettu. Toivoimme luottavaisina, että puhtaan evankelisen opin vastustajat lakkaisivat rienaamasta ja solvaamasta meitä keksimillään valheilla ja että hyväntahtoiset ihmiset palauttaisivat mieleensä Tunnustuksemme, kun olimme sen toistaneet ja saisivat siitä intoa yhä vakaammin tuumin tutkia Jumalan sanan totuutta, joka yksin voi meidät pelastaa. Toivoimme, että he myös suostuisivat siihen sekä väittelystä ja kinastelusta lakaten kristillisesti ja kestävästi pysyisivät siinä, mikä koituisi heidän sielujensa pelastukseksi ja ikuiseksi onneksi.
Kaikesta huolimatta olemme joutuneet raskain mielin toteamaan, että vastustajamme eivät ole juuri ollenkaan piitanneet julkilausumastamme ja uskontunnustuksemme toistamisesta. Tämä teko ei myöskään ole vapauttanut meitä eikä kirkkojamme kiusallisesta parjauksesta. Vastapuolella eräät meitä ja kristillistä uskoamme vääristellen vastustavat ryhmät ovat kerran toisensa perästä onnistuneet tulkitsemaan tämänkin hyvää tarkoittavan toimemme toisin: me muka olemme niin epävarmoja uskostamme ja tunnustuksestamme ja olemme sitä niin paljon ja niin usein muutelleet, etteivät teologimme emmekä me itsekään enää tiedä, mikä oikein on aito, kerran annettu Augsburgin tunnustus. Tällaiset perusteettomat väitteet ovat karkottaneet monia hurskaita meidän kirkoistamme ja kouluistamme, opetuksestamme, uskostamme ja tunnustuksestamme. Tämän lisäksi on tapahtunut sellainenkin onnettomuus, että toisinaan on kirkkoihin ja kouluihin Augsburgin tunnustuksen nimen suojassa salakuljetettu tunnustuksemme vastaista oppia Kristuksen ruumiin ja veren sakramentista sekä muitakin harhakäsityksiä.
Eräät jumalaapelkäävät, rauhaa rakastavat, oppineet teologit ovat huomanneet tämän ja oivaltaneet, ettei ole parempaa tapaa torjua panettelua ja päivästä päivään pahenevaa uskonriitaa kuin se, että kaikki uskonkohtien tulkinnasta syntyneet kiistat selvitetään perusteellisesti ja tarkasti ja että ne ratkaistaan Jumalan sanan pohjalta. Samalla on väärä oppi paljastettava ja hylättävä sekä Jumalan totuus selkeästi tunnustettava. Siten vastustajien suut tukitaan pysyvästi ja perusteellisesti. Yksinkertaisille hurskaille annetaan oikeaa neuvoa ja ohjausta, niin että he oppivat selviytymään moisesta kiistasta ja vastedes Jumalan armollisella avulla varjeltumaan väärästä opista.
Mainitut teologit ovat ensin laatineet Jumalan sanaan perustuvia seikkaperäisiä kirjoituksia ja selvittäneet tarkasti omassa keskuudessaan kysymyksiä, kuinka voitaisiin Jumalan totuutta horjuttamatta päästä eroon pahennusta herättävästä hajaannuksesta, niin että vastustajilta riistettäisiin näennäisetkin aiheet rienata. Sitten otettiin kiistanalaiset opinkohdat käsiteltäviksi, niitä tarkasteltiin, pohdittiin ja selviteltiin Jumalan silmien alla ja lopulta laadittiin kirja siitä, kuinka kiistat olisi kristillisesti ratkaistava.
Saatuamme tietoa tästä kristillisestä hankkeesta olemme asettuneet sitä mielihyvin kannattamaan, vieläpä katsoneet olevamme velvollisia sitä vakaasti ja innokkaasti edistämään, sillä Jumala on uskonut meille vastuullisen viran.
Näin olen me, Saksin vaaliruhtinas ym., olemme yksissä neuvoin eräiden samaa uskoa olevien vaaliruhtinaiden ja ruhtinaiden kanssa vuonna 1576 kutsuneet Torgauhun muutamia eteviä, luotettavia, kokeneita ja oppineita teologeja edistämään kristittyjen opettajien ykseyttä. He kävivät kristillistä keskustelua kiistanalaisista opinkohdista ja äsken mainitusta, niiden selvittämiseksi laaditusta sovintosuunnitelmasta. Kaikkivaltiasta Jumalaa avuksi huutaen he pyrkivät edistämään hänen ylistystään ja kunniaansa, ja niin he lopulta tarkkaan harkiten ja huolellisesti punniten, Pyhän Hengen erityisestä armosta onnistuivat laatimaan, järjestämään sekä panemaan kirjaan kaiken, mikä tässä tilanteessa on asiaan kuuluvaa ja välttämätöntä. Syntynyt teksti lähetettiin monille Augsburgin tunnustukseen yhtyneille vaaliruhtinaille ja säädyille. Samalla pyydettiin, että rakkaat herrat ja säädyt antaisivat sen etevimpien teologiensa mitä tarkimmin ja uutterimmin luettavaksi ja pohdittavaksi. Selvitykset ja kritiikki oli pantava paperille, ja huolellisesti harkitut lausunnot oli arkailematta ja mitään poistamatta toimitettava meidän tietoomme.
Sen jälkeen, kun nämä vaaditut lausunnot olivat saapuneet, niissä havaittiin olevan runsaasti kristillisiä, välttämättömiä ja hyödyllisiä ehdotuksia tavoista, joilla tarkistettavaksi lähetetyssä tekstissä esitetty kristillinen oppi voitaisiin Jumalan sanalla suojata kaikenlaisilta vaarallisilta virhetulkinnoilta. Näistä aineksista laadittiin vihdoin ohessa seuraava Kristillisen yksimielisyyden ohje (Formula concordiae), jottei epäpuhdas oppi vastedes voisi kätkeytyä kristillisen oppimme suojaan, vaan totuuden selkeä esitys voitaisiin välittää myös jälkipolville.
Muutamat meistä ovat sitten luettaneet tämän kirjan kohta kohdalta maidemme ja alueidemme kaikille jumaluusoppineille, papeille ja opettajille. Heitä kaikkia on kehotettu uutterasti ja vakaasti tutkimaan sen sisältämää oppia. Toiset meistä ja eräät muut säädyt eivät erityisten esteiden vuoksi ole toistaiseksi voineet menetellä näin.
Ne, joille kirjanen on mainitulla tavalla esitelty, ovat todenneet, että esiintyneet kiistat on siinä selvitetty tarkoin Jumalan sanan sekä myös Augsburgin tunnustuksen mukaisesti. Siksi he ovat ilomielin ja kaikkivaltiasta Jumalaa kiittäen ottaneet vastaan ja hyväksyneet tämän Yksimielisyyden ohjeen Augsburgin tunnustuksen oikeana kristillisenä tulkintana. Vapaaehtoisesti ja kypsän harkinnan jälkeen he ovat allekirjoittaneet sen ja tunnustautuneet siihen julkisesti sydämellään, suullaan ja kädellään. Näin ollen tämä sopimus ei ole ainoastaan muutamien harvojen teologiemme tekemä, vaan sitä sanotaan täydellä syyllä poikkeuksetta kaikkien maissamme ja alueillamme toimivien pappien ja opettajien yksimieliseksi, yksituumaisesti laadituksi tunnustukseksi.
Kunnioitettujen edeltäjiemme ja meidän itsemme Frankfurt am Mainissa ja Naumburgissa hyvässä tarkoituksessa laatimat päätösasiakirjat eivät siis johtaneet toivottuun tulokseen, kristilliseen yhteyteen. Jotkut ovat päinvastoin tahtoneet niihin tukeutuen vahvistaa omaa harhaoppiaan, vaikka meidän mieleemme ei ollut lainkaan juolahtanut, että olisimme päätöksillämme tuomassa kirkkoon jotakin uutta harhaoppia tai kaunistelemassa ja vahvistamassa sellaista. Me emme halunneet hiukkaakaan poiketa vuonna 1530 luovutetusta Augsburgin tunnustuksesta. Ne meistä, jotka olivat läsnä Naumburgin neuvottelussa, tarjoutuivat ja sitoutuivat antamaan lisäselvityksiä, jos joku vastedes kävisi tunnustuksemme kimppuun tai jos joskus muutoin olisi tuki tarpeen. Siksi olemme nyt yksimielisesti kristittyinä sopineet, että mainittu Yksimielisyyden ohje on oleva mielipiteemme lopullinen ilmaus ja kristillisen uskontunnustuksemme toisto.
Älköön kukaan eksykö uskomaan vastustajiemme perätöntä solvausta, ettemme itsekään tiedä, mikä on oikea Augsburgin tunnustus. Sekä aikalaistemme että rakkaiden lastemme ja lastenlastemme on saatava perusteellinen tieto ja lopullinen varmuus siitä, kuinka kuuluu se kristillinen Tunnustus, jonka me sekä maidemme kirkot ja oppilaitokset tähän päivään asti olemme tunnustaneet omaksemme ja johon olemme vedonneet. Tässä tarkoituksessa me olemme lausuneet julki, että lähinnä Jumalan puhdasta, erehtymätöntä ja muuttumatonta sanaa me pidämme kiinni ainoastaan ja nimenomaan siitä Augsburgin tunnustuksesta, joka Augsburgin valtiopäivillä vuonna 1530 ojennettiin keisari Kaarle V:lle. Meidän edeltäjämme, jotka henkilökohtaisesti luovuttivat sen mainituilla valtiopäivillä keisari Kaarle V:lle, ovat sen tallettaneet arkistoihinsa. Luotettavat henkilöt ovat sitten mitä tunnollisimmin verranneet kopioita aitoon, keisarille ojennettuun alkuperäiskappaleeseen, joka on Pyhän keisarikunnan arkistossa. Latinalaisen ja saksalaisen tekstin merkitys on joka kohdassa havaittu samaksi. Mitään muuta Tunnustuksen muotoa emme tunnusta omaksemme. Siksi olemme liittäneet Tunnustuksen alkuperäisessä muodossaan tähän selvitykseemme, Yksimielisyyden ohjeeseen. Siitä kaikki voivat havaita, että me emme aio suvaita maissamme, kirkoissamme ja kouluissamme mitään muuta oppia kuin sitä, jonka vaaliruhtinaat, ruhtinaat ja säädyt tunnustivat Augsburgissa vuonna 1530. Jumalan armon avulla me aiomme pysyä siinä autuaaseen kuolemaamme asti ja niin astua Herramme Jeesuksen Kristuksen tuomioistuimen eteen iloisin, pelottomin sydämin ja omintunnoin. Toivottavasti meidän vastustajamme tästedes säästävät meitä, kirkkojamme ja kirkkojemme työntekijöitä siltä ilkeältä syytökseltä, että me muka olemme epävarmat uskostamme ja siitä syystä laadimme uusia tunnustuksia jokseenkin joka vuosi tai jopa kuukausittain.
Naumburgin neuvottelun asiakirjat mainitsevat Augsburgin tunnustuksen toisen laitoksen. Olemme havainneet, että eräät ovat koettaneet vaivihkaa sujauttaa tämän toisen laitoksen sanontoihin omia vääriä ehtoolliskäsityksiään ja muita epäpuhtaita oppejaan. Asia on tullut jo yleisestikin tietoon. Julkaistuissa, painosta ilmestyneissä kirjoituksissaan he ovat tyrkyttäneet mielipiteitään oppimattomille ihmisille piittaamatta siitä, että alkuperäinen Augsburgin tunnustus nimenomaan hylkää sellaisen harhaopin ja että se aivan ilmeisesti on tulkittava toisin. Todistamme ja vakuutamme nyt myös julkisesti, ettemme silloin halunneet emmekä vieläkään aio kaunistella ja verhota väärää tai epäpuhdasta oppia, joka yrittää piiloutua Tunnustuksen suojiin; me emme ole sitä todenneet evankelisen opin mukaiseksi. Emme liioin ole milloinkaan ymmärtäneet emmekä tulkinneet toista laitosta alkuperäisen Augsburgin tunnustuksen kanssa ristiriitaiseksi. Yhtä vähän olemme halunneet hylätä tai torjua herrojen Philippus Melanchthonin tai esim. Brentzin, Urbanus Regiuksen ja Bugenhagemin muita hyödyllisiä kirjoja, sikäli kuin ne ovat sopusoinnussa Yksimielisyyden ohjeen sisältämän normin kanssa.
Vastustajat tosin saivat pyhästä ehtoollisesta keskusteltaessa eräät jumaluusoppineet ja jopa tohtori Lutherinkin vastoin tahtoaan väittelemään Kristuksen molempien luontojen persoonallisesta yhtymyksestä. Yksimielisyyden ohjeen ja sen ohjeellisen sisällön perusteella teologimme kuitenkin vakuuttavat yksiselitteisesti, että meidän muuttumaton, myös tässä kirjassa lausuttu käsityksemme on tämä: Kristittyjä on ehtoolliskysymyksessä neuvottava tukeutumaan yhteen ainoaan perustukseen, nimittäin ehtoollisen asetussanoihin, Kristuksen testamenttiin. Onhan Kristus kaikkivoipa ja totuudellinen, hän kykenee vastaamaan siitä, mitä on säätänyt ja sanassaan luvannut. Kun kristityt seisovat tällä perustalla, he ovat turvassa. Siksi heidän ei pidä väitellä muita perusteita käyttäen, vaan heidän tulee yksinkertaisella uskolla pitää kiinni Kristuksen selkeästä sanasta. Sellainen menettely on turvallisin; se vahvistaa myös tavallista maallikkoa, jolla ei ole edellytyksiä väittelyn seuraamiseen. Joskus vastustajat kuitenkin ahdistavat meidän yksinkertaista uskoamme ja edustamaamme Kristuksen testamentin sanojen tulkintaa, solvaavat sitä vääräksi uskoksi ja syyttävät meitä siitä, että yksinkertainen uskonkäsityksemme sotii tiettyjä uskonkohtia vastaan - sellaisia ovat varsinkin ne, jotka puhuvat Jumalan Pojan ihmiseksitulosta, taivaaseen astumisesta ja Jumalan kaikkivaltiaan voiman ja majesteetin oikealla puolella istumisesta. Jos uskoamme siis syytetään valheelliseksi ja vääräksi, meidän on pakko esittää näiden uskonkohtiemme totuudenmukainen selitys ja siten osoittaa, että Kristuksen sanoille antamamme yksinkertainen tulkinta ei ole ristiriidassa mainittujen uskonkohtien kanssa.
Ne ilmaukset, joita käytetään Jumalan oikealle puolelle asetetun ja korotetun Kristuksen persoonaan kuuluvan ihmisluonnon majesteettisuudesta, on myös selitetty selkein, yksiselitteisin sanoin, koska sanaa abstractum olivat oppilaitosten ja kirkkojen opettajat käyttäneet eri merkityksissä. Jumaluusoppineemme selittävät sanan näin: Jumalallista majesteettisuutta ei saa lukea Kristuksen ihmisluontoon kuuluvaksi muutoin kuin persoonallisen yhtymyksen tähden eikä silloinkaan sinänsä eli tieteellisin termein puhuaksemme essentialiter, formaliter, habitualiter, subiective. Ei siis opeteta, että jumalallinen ja inhimillinen luonto ominaisuuksineen olisivat sekoittuneet toisiinsa ja että inhimillinen luonto olisi olemukseltaan ja ominaisuuksiltaan eksekvoitunut eli tullut jumalallisen vertaiseksi, mikä merkitsisi inhimillisen luonnon kieltämistä. Vanhat kirkon opettajat ovat sanoneet oikein, että majesteettisuus kuuluu Kristuksen inhimilliseen luontoon ratione et dispensatione hypostaticae unionis eli persoonallisen yhtymyksen perusteella; tämä taas on tutkimaton salaisuus.
Tähän kiistanalaisten opinkohtien selvitykseen ja kiistat vääjäämättömästi lopettavaan esitykseen on ollut pakko liittää nimenomaisia, yksityiskohtaisia condemnationes, lauseita, joissa väärä ja epäpuhdas oppi paljastetaan ja hylätään. Erityisen tarpeellista tämä on ollut Herran ehtoollista koskevassa opinkohdassa. Tätä menettelyä pidettiin välttämättömänä monestakin syystä, mutta erityisesti siksi, että meidän kaikkien on osattava olla varuillamme harhaoppien suhteen. Emme kuitenkaan ole halunneet emmekä aikoneet leimata sellaisia henkilöitä, jotka yksinkertaisuuttaan erehtyvät, vielä vähemmän kokonaisia kirkkoja Pyhässä saksalaisessa keisarikunnassa tai sen ulkopuolella. Ainoana tarkoituksenamme on ollut selvin sanoin torjua väärät ja petolliset opit ja niiden uppiniskaiset, rienaavat opettajat, joita emme aio suvaita alueillamme, kirkoissamme emmekä kouluissamme. Ovathan sellaiset opit ristiriidassa Jumalan selvän sanan kanssa eivätkä siis voi olla voimassa Jumalan sanan rinnalla. Sellaisista oli hurskaita ihmisiä varoitettava.
Olemme näet täysin varmoja siitä, että myös niissä kirkoissa, jotka toistaiseksi eivät ole päässeet sovintoon meidän kanssamme, on monia viattomia ja vilpittömiä hurskaita, jotka eivät oikein ymmärrä koko asiaa eivätkä ole mieltyneet siihen herjaukseen, joka kohdistuu pyhään ehtoolliseen. Tarkoitamme nyt ehtoollista sellaisena, kuin sitä vietetään meidän kirkoissamme Kristuksen asetuksen mukaisesti ja yksimielisesti opetetaan Kristuksen testamentin sanoja noudattaen. Kun niille ihmisille opetetaan oikeaa oppia, he toivottavasti Pyhän Hengen johtamina kääntyvät siihen Jumalan sanan erehtymättömään totuuteen, joka meilläkin on ja jota kirkoissamme ja kouluissamme opetetaan. Jumaluusoppineiden ja pappien velvollisuutena on Jumalan sanan pohjalta sopivalla tavalla muistuttaa niitä, jotka yksinkertaisuuttaan ja tietämättömyyttään ovat erehtyneet, siitä vaarasta, joka uhkaa heidän sieluaan. Heitä on varoitettava, etteivät suostuisi sokeina sokeiden talutettaviksi. Vakuutamme täten kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä ja koko kristikunnan kuullen, ettemme tällä kristillisellä sovintoasiakirjalla missään tapauksessa pyri antamaan aihetta kurjien, ahtaalla olevien kristittyjen painostamiseen ja vainoamiseen. Tunnemmehan heitä kohtaan kristillistä rakkautta ja erityistä sääliä; vainoajien riehumista me taas inhoamme ja paheksumme sydämen pohjasta. Emme tahdo mitenkään joutua vikapäiksi siihen vereen, joka Herran suurena päivänä Jumalan, pelättävän ja ankaran tuomarin, edessä varmasti vaaditaan vainoajien kädestä. Heille ei tilinteko ole oleva helppo.
Tarkoituksemmehan on kaiken aikaa ollut, että meidän maissamme, alueillamme, kouluissamme ja kirkoissamme opetettaisiin yksinomaan sitä oppia, joka perustuu pyhään, jumalalliseen Raamattuun ja sisältyy oikein ymmärrettyyn Augsburgin tunnustukseen ja sen Puolustukseen. Minkään näitä vastustavan opin ei sallita tunkeutua keskuuteemme. Siinä mielessä on tämäkin sovintoasiakirja suunniteltu ja laadittu. Vielä kerran me julistamme Jumalan ja kaikkien ihmisten edessä, että emme käsillä olevalla kiistanalaisten opinkohtien selvityksellä halua syrjäyttää sitä Tunnustusta, joka Augsburgissa vuonna 1530 ojennettiin kristittynä muistetulle keisari Kaarle V:lle. Päinvastoin olemme ohjanneet kirkkojamme ja koulujamme tutkimaan ensin Pyhää Raamattua ja vanhan kirkon symboleja, mutta sitten myös jo mainittua Augsburgin tunnustusta. Pidämme erityisen tärkeänä, että Augsburgin tunnustus painetaan tarkoin ja tunnollisesti niiden nuorten mieleen, joita kasvatetaan kirkon palvelukseen ja pyhään pappisvirkaan. Näin uskontunnustus ja puhdas oppi säilyvät ja välittyvät sukupolvelta toiselle aina siihen asti kun Lunastajamme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus tulee kirkkaudessaan. Pyhä Henki antakoon siihen apunsa ja tukensa.
Olemme siis profeettojen ja apostolien jumalallisten kirjoitusten perusteella varmat kristillisestä uskostamme ja tunnustuksestamme; Pyhä Henki on armossaan tehnyt sydämemme ja kristillisen omantuntomme siitä lujasti vakuuttuneeksi. Toisaalle on valtaan päässyt lukuisia harhoja, on syntynyt moninaista pahennusta, on riidelty ja käyty pitkällisiä kiistoja. Tässä tilanteessa on aivan välttämätöntä, että julkaistaan Jumalan sanaan lujasti perustettu asiakirja, jossa kaikki kiistat selvitetään ja sovitaan. Tämän pohjalta voi tunnistaa puhtaan opin ja erottaa sen väärennetystä. Rauhattomat ja riidanhaluiset, ne, jotka eivät tahtoisi sitoutua mihinkään puhtaan opin muotoon, pannaan nyt aisoihin, niin etteivät voi mielin määrin käydä pahennusta herättäviä väittelyjä, eivät tuoda kirkkoon mielettömiä harhojaan eivätkä puolustaa niitä. Eihän tuollaisesta seuraisi mitään muuta kuin oikean opin lopullinen pimentyminen ja häviö, niin että jälkipolville välittyisi pelkästään epävarmoja mielipiteitä ja epäilyttäviä, kiistanalaisia kuvitelmia.
Olemme tietoisia siitä, että Jumalan käsky ja meille uskottu virka velvoittavat meitä huolehtimaan omasta ja alamaistemme ajallisesta ja iankaikkisesta hyvästä. Meidän on jatkuvasti huolehdittava Jumalan ylistyksen ja kunnian enenemisestä ja leviämisestä, hänen pelastavan sanansa julistuksesta, kristillisten koulujen ja kirkkojen työrauhasta sekä kaikesta, mikä on omiaan antamaan kurjille, ymmällään oleville omilletunnoille sitä lohtua ja ohjausta, jota ne välttämättä tarvitsevat. Tiedämme sitä paitsi varsin hyvin, että monet ylhäiset ja alhaiset kunnon kristityt kaipaavat ja innokkaasti odottavat tätä tervehdyttävää Yksimielisyyden ohjetta. Alusta pitäen kristillisen sovintoasiakirjamme syntymisestä tähän päivään saakka, olemme olleet sitä mieltä, että tämä tervehdyttävä ja tärkeä Yksimielisyyden ohje ei saa jäädä keneltäkään piiloon, salaan eikä kätköön; jumalallisen totuuden valoa ei saa panna vakan eikä pöydän alle. Siksi me emme enää saattaneet lykätä emmekä viivyttää tämän teoksen julkaisemista. Olemme aivan varmoja siitä, että kaikki hurskaat kristityt, jotka vilpittömästi rakastavat jumalallista totuutta ja Jumalan mielen mukaista kristillistä yksimielisyyttä, ovat yhdessä meidän kanssamme iloisia tästä tervehdyttävästä, tuiki välttämättömästä kristillisestä teoksesta. Omalta osaltaan hekin tulevat tekemään kaikkensa Jumalan kunnian ja meidän kaikkien iankaikkisen ja ajallisen hyvän edistämiseksi.
Me toistamme vielä vihoviimeisen kerran: Tässä Yksimielisyyden ohjeessa me emme luo mitään uutta, vaan pidämme kiinni siitä jumalallisesta totuudesta, jonka hurskaat edeltäjämme ovat tunteneet ja tunnustaneet. Sen perustus on profeettojen ja apostolien kirjoituksissa sekä myös kolmessa vanhassa uskontunnustuksessa. Se sisältyy myös siihen Augsburgin tunnustukseen, joka vuonna 1530 ojennettiin keisari Kaarle V:lle, muistossa lempeälle. Edelleen se sisältyy Augsburgin tunnustuksen Puolustukseen, Schmalkaldenin opinkohtiin ja tohtori Martti Lutherin, valaistun miehen, kirjoittamiin Isoon ja Vähään katekismukseen. Siitä totuudesta emme poikkea hiukkaakaan, emme asiallisesti emmekä ilmaisujenkaan puolesta. Siinä me aiomme Pyhän Hengen armollisella avulla pysyä yksimielisesti, sen perusteella tahdomme ratkaista kaikki uskoa koskevat riidat ja selvittää niihin liittyvät kysymykset. Ilmaisemme täten halumme elää rauhassa ja sovussa vertaistemme, Pyhän roomalaisen valtakunnan vaaliruhtinaiden ja säätyjen, sekä muiden kristittyjen vallanpitäjien kanssa Pyhän keisarikunnan lakien ja tekemiemme sopimusten mukaisesti. Vakain mielin tulemme osoittamaan itse kullekin hänen säätynsä edellyttämää rakkautta, palvelualttiutta ja ystävyyttä.
Tarkoituksenamme on vielä ystävällisesti sopia siitä, kuinka näin aikaansaatu yksimielisyys voidaan säilyttää ja pitää vakaana meidän hallitsemissamme maissa. Omista ratkaisuistamme ja paikallisista oloista riippuu, millä tavoin seurakuntia ja kouluja tunnollisesti tarkastetaan ja miten valvotaan kirjapainojen toimintaa sekä käytetään muita tarkoituksenmukaisia menetelmiä. Sen varalta, että nykyiset uskonriidat leimahtaisivat uudestaan tai ilmaantuisi uusia kiistoja, tulemme sopimaan siitä, kuinka ne saadaan ajoissa selvitetyksi ja sovituksi, niin ettei vaarallinen vitkastelu pääse aiheuttamaan kaikenlaista pahennusta.
Vakuudeksi olemme yksimielisesti allekirjoittaneet tämän ja antaneet painaa sinettimme.
Ludvig, Reinin pfalzkreivi, vaaliruhtinas
August, Saksin herttua, vaaliruhtinas
Juhana Yrjö, Brandenburgin rajakreivi, vaaliruhtinas
Joakim Fredrik, Brandenburgin rajakreivi, Magdeburgin
arkkihiippakunnan administraattori
Johannes, Meissenin piispa
Eberhard, Lyypekin piispa, Verdenin hiippakunnan administraattori
Filip Ludvig, pfalzkreivi
Saksin herttuoiden Fredrik Vilhelmin ja Juhanan holhooja
Saksin herttuoiden Juhana Kasimirin ja Juhana Ernstin holhoojat
Yrjö Fredrik, Drandenburgin rajakreivi
Julius, Braunschweigin ja Lüneburgin herttua
Otto, Braunschweigin ja Lüneburgin herttua
Henrik nuorempi, Braunschweigin ja Lüneburgin herttua
Vilhelm nuorempi, Braunschweigin ja Lüneburgin herttua
Wolf, Braunschweigin ja Lüneburgin herttua
Ulrik, Mecklenburgin herttua
Mecklenburgin herttuoiden Juhana ja Sigismund Augustin holhoojat
Ludvig, Württembergin herttua
Badenin rajakreivin Ernstin ja Jaakon holhoojat
Georg Ernst, Hennenbergin kreivi ja herra
Friedrich, Wirtembergin ja Mümpelgartin kreivi
Hans Günther, Schwarzburgin kreivi
Albrecht, Schwarzburgin kreivi
Emich, Leiningenin kreivi
Philipps, Hanaun kreivi
Gottfried, Ötingenin kreivi
George, Castellin kreivi ja herra
Heinrich, Castellin kreivi ja herra
Hans Hoier, Mansfeldin kreivi
Bruno, Mansfeldin kreivi
Hoier Christoph, Mansfeldin kreivi
Peter Ernst nuorempi, Mansfeldin kreivi
Christoph, Mansfeldin kreivi
Otto, Hoyan ja Burghausenin kreivi
Johannes, Oldenburgin ja Delmenhorstin kreivi
Albrecht Georg, Stolbergin kreivi
Wolf Ernst, Stolbergin kreivi
Ludwig, Gleichenin kreivi
Karl, Gleichenin kreivi
Ernst, Reinsteinin kreivi
Boto, Reinsteinin kreivi
Ludwig, Lewensteinin kreivi
Heinrich, Limpurgin vapaaherra, Semper frei
Georg, Schönburgin vapaaherra
Wolf, Schönburgin vapaaherra
Anarck Friedrich, Wildenfelsin vapaaherra
Lyypekin kaupungin pormestarit ja raati
Landaun kaupungin pormestarit ja raati
Münsterin (in S Georgental) pormestarit ja raati
Goslarin kaupungin raati
Ulmin kaupungin pormestarit ja raati
Esslingenin kaupungin pormestarit ja raati
Reutlingenin kaupungin raati
Nördlingenin kaupungin pormestarit ja raati
Rothenburgin (auf der Tauber) kaupungin pormestarit ja raati
Schwäbisch-Hallin kaupungin pormestarit ja raati
Heilbronnin kaupungin pormestarit ja raati
Memmingenin kaupungin pormestarit ja raati
Lindaun kaupungin pormestarit ja raati
Schweinfurtin kaupungin pormestarit ja raati
Donawerdan kaupungin raati
Regensburgin kaupungin kamreerit ja raati
Wimpfenin kaupungin pormestarit ja raati
Giengenin kaupungin pormestarit ja raati
Bopfingenin kaupungin pormestarit ja raati
Alenin kaupungin pormestarit ja raati
Kaufbeuernin kaupungin pormestarit ja raati
Issnan kaupungin pormestarit ja raati
Kemptenin kaupungin pormestarit ja raati
Hampurin kaupungin raati
Göttingenin kaupungin raati
Braunschweigin kaupungin raati
Lüneburgin kaupungin pormestarit ja raati
Leutkirchin kaupungin pormestarit ja raati
Hildesheimin kaupungin koko hallitus
Hamelnin kaupungin pormestarit ja raati
Hannoverin kaupungin pormestarit ja raatimiehet
Mülhausenin raati
Erfurtin raati
Einbeckin kaupungin raati
Northeimin kaupungin raati