Se on: vain minua sinun on pidettävä Jumalanasi. Mitä tämä merkitsee ja miten se on ymmärrettävä? Mitä tarkoittaa, että jollakulla on Jumala tai mikä on Jumala? Vastaus: Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon on turvauduttava kaikessa hädässä. Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämen pohjasta luottaa ja uskoo. Näinhän olen usein sanonut: pelkkä sydämen luottamus ja usko luovat sekä Jumalan että epäjumalan. Mikäli usko ja luottamus ovat oikeita, on myös Jumalasi oikea. Missä sitä vastoin luottamus on valheellista ja väärää, siellä ei ole oikeaa Jumalaa. Nämä kaksi nimittäin kuuluvat yhteen, usko ja Jumala. Sinun Jumalasi on oikeastaan - näin sanon - se, mihin sydämesi kiintyy ja minkä varaan sen uskot.
Tämän käskyn tarkoituksena onkin vaatia oikeaa sydämen uskoa ja luottamusta, joka kohdistuu ainoaan oikeaan Jumalaan ja riippuu yksin hänen varassaan. Tämä merkitsee: Pidä huoli, että annat yksin minun olla Jumalasi etkä milloinkaan etsi ketään muuta. Toisin sanoen: Odota hyvää, jota kaipaat, minulta ja etsi sitä minun tyköäni, ja mikäli kärsit onnettomuutta ja hätää, tule minun turviini ja pysy luonani. Minä annan sinulle mitä tarvitset ja autan sinut kaikesta hädästä, kunhan vain et anna sydämesi kiintyä muuhun etkä levätä missään muussa.
Minun on selitettävä tätä kouriintuntuvasti käyttämällä arkipäivän esimerkkejä päinvastaisesta menettelystä, jotta käsky oikein ymmärrettäisiin ja otettaisiin varteen. Moni ajattelee, että hänellä on Jumala ja kaikkea tarpeeksi, kun hänellä on rahaa ja omaisuutta. Hän luottaa siihen ja rehentelee sillä niin itsevarmana, ettei piittaa kenestäkään yhtään mitään. Huomaa: jumala hänellä onkin, nimeltään Mammona, toisin sanoen raha ja omaisuus. Siihen hän luottaa koko sydämestään, sehän onkin maailman yleisin epäjumala. Jolla on rahaa ja omaisuutta, tuntee olevansa turvassa. Hän on iloinen ja peloton aivan kuin istuisi keskellä paratiisia. Ja päinvastoin: joka ei omista mitään, se epäilee ja vaipuu epätoivoon aivan kuin ei tietäisi Jumalasta mitään. Todella vähän on niitä, jotka mammonaa omistamattakin ovat hyvällä mielin eivätkä sure ja valita. Tämmöinen on ihmisluonto hautaan asti.
Samalla tavalla on jumalansa silläkin, joka häikäilemättä luottaa suureen oppineisuuteensa, viisauteensa, valtaansa, sukulaisuussuhteisiinsa ja hyvään maineeseensa, ei kuitenkaan ainoa oikea Jumala. Tämänkin voit nähdä siitä, miten ylimielisiä, varmoja ja ylpeitä sitä ollaankaan tuollaisista onnen lahjoista, ja miten epätoivoisia, jos niitä ei ole tai jos ne menetetään. Siksi toistan vielä tämän kohdan oikean selityksen: se että ihmisellä on Jumala, merkitsee, että hänellä on jotakin, mihin hänen sydämensä täysin luottaa.
Huomaa edelleen, mitä me ennen paavin vallan alaisina sokeudessamme harjoitimme ja teimme. Jos jonkun hammasta särki, hän paastosi ja palvoi pyhää Apolloniaa, jos joku pelkäsi tulen pääsevän irti, hän hankki auttajakseen pyhän Laurin, jos hän pelkäsi ruttoa, hän vannoi uskollisuutta pyhälle Sebastianukselle tai Rochukselle. 5 Ja paljon, monin verroin enemmän iljetystä tapahtui, kuin jokainen valitsi itselleen oman pyhimyksensä, jota palvoi ja huusi hädässään avuksi. Samaan joukkoon kuuluvat myös ne, jotka ylittävät kaikki rajat ja tekevät liiton Perkeleen kanssa, kuten noidat ja loitsijat, jotta tämä antaisi heille runsaasti rahaa tai auttaisi heitä löytämään lemmenkumppanin, varjelisi heidän karjaansa, hankkisi takaisin hukatun omaisuuden jne. Nämä kaikki kiinnittävät sydämensä luottamuksen johonkin muuhun kuin todelliseen Jumalaan. Häneltä he eivät odota mitään hyvää eivätkä sitä hänen luotaan myöskään etsi.
Nyt siis ymmärrätte helposti, mitä ja kuinka paljon tämä käsky vaatii, nimittäin ihmisen koko sydämen ja kaiken luottamuksen kiinnittämisen yksin Jumalaan eikä mihinkään muuhun. Sillä Jumalan omistaminen, sen kai pystyt ymmärtämään, ei merkitse, että häneen voitaisiin tarttua sormin tai pistää hänet kukkaroon tai sulkea laatikkoon. Ei, vaan hänet omistetaan silloin kun sydän tarttuu ja kiintyy häneen. Sydämen kiintyminen häneen ei taas ole mitään muuta kuin varauksetonta luottamusta häneen. Tämän vuoksi hän haluaa kääntää meidät lähelleen, koska hän on ainoa ikuinen hyvä. On kuin hän sanoisi: "Minulta saat varmasti kaiken sen, mitä ennen etsit pyhimyksiltä tai odotit luottaessasi mammonaan ja muuhun sellaiseen. Usko, että tahdon auttaa sinua ja antaa sinulle tuhlailevan runsaasti kaikkea hyvää."
Tätä juuri on oikea ja otollinen Jumalan kunnioittaminen ja palveleminen, mitä hän myös iankaikkisen vihan uhalla vaatii. Ihmissydän ei saa tietää mistään muusta lohdusta ja luottamuksesta kuin Jumalasta eikä antaa milloinkaan repiä itseään hänestä irti, vaan sen tulee uskaltautua hänen varaansa ja työntää syrjään kaikki, mitä maailmassa on. Sinun on toisaalta helppo huomata ja arvioida se, miten maailmassa harjoitetaan pelkkää väärää jumalanpalvelusta ja epäjumalanpalvelusta. Ainoatakaan niin jumalatonta kansaa ei nimittäin koskaan ole ollut, ettei se olisi järjestänyt ja toimittanut minkäänlaista jumalanpalvelusta. Kukin korotti erityisjumalakseen sen, miltä odotti jotakin etua, apua ja lohtua.
Niinpä esimerkiksi valtaan ja herruuteen luottavat pakanat korottivat ylimmäksi jumalakseen Juppiterin, toiset jotka tavoittelivat rikkautta, onnea tai nautintoja ja mukavia päiviä Herkuleen, Merkuriuksen, Venuksen tai jonkun muun, raskaat naiset Dianan tai Lucinan, ja niin edelleen. 6 Kukin valikoi jumalansa oman sydämensä viehtymyksen mukaisesti. Jumalan omistaminen on siis kaikkien pakanoidenkin mielestä luottamista ja uskomista. Mutta virhe on siinä, että heidän luottamuksensa on pettävää ja väärää, sillä se ei nojaa ainoaan Jumalaan, jonka lisäksi ei taivaassa eikä maan päällä totisesti ole yhtään jumalaa. Pakanat siis oikeastaan tekevät epäjumalakseen sen, mitä he oman mielikuvituksensa harhauttamina Jumalasta uneksivat. Näin he luottavat pelkkään tyhjyyteen. Sama koskee kaikkea epäjumalanpalvelusta. Se ei synny vain jonkin kuvan pystyttämisestä ja palvomisesta, vaan se syntyy ennen kaikkea sydämessä, joka tähyää muualle, etsii apua ja lohtua luontokappaleilta, pyhimyksiltä tai perkeleiltä. Tällainen sydän ei pidä Jumalaa minkään arvoisena eikä usko Jumalan edes haluavan auttaa. Ja mitä hyvää tällainen ihminen saakin osakseen, hän ei usko sen tulevan Jumalalta.
Edellisen lisäksi on vielä yksi laji väärää jumalanpalvelusta, nimittäin se pahimmanlaatuinen epäjumalanpalvelus, jota itse olemme aikaisemmin harjoittaneet ja joka vielä vallitsee maailmassa. Siihen perustuvat kaikki sääntökunnat, joissa etsitään omalletunnolle apua, lohtua ja autuutta omin teoin. Silloin erehdytään kiristämään Jumalalta taivasta ja laskemaan, kuinka paljon on lahjoitettu, paastottu, pidetty messuja jne. Tuohon ihminen luottaa ja on kovin ollakseen, aivan kuin ei haluaisi saada Jumalalta mitään lahjaksi, vaan itse kaiken hankkia tai ylen määrin ansaita. On kuin Jumalan pitäisi olla meidän palveluksessamme ja velassa meille, meidän taas hänen herranaan. Mitä muuta tämä on kuin Jumalan tekemistä epäjumalaksi, jopa tonttu-ukoksi, 7 ja oman itsensä jumaloimista ja jumalaksi korottamista? Tämä on kuitenkin hiukan liian kärkevää puhetta eikä sovi nuorten oppilaiden korviin.
Jotta yksinkertaisetkin hyvin ymmärtäisivät tämän käskyn merkityksen ja säilyttäisivät sen mielessään, heitä on kehotettava näin: Luottakaa yksin Jumalaan ja odottakaa häneltä pelkkää hyvää. Hän antaa meille ruumiin, hengen, ruuan, juoman, toimeentulon, suojan, rauhan sekä kaiken tarvitsemamme ajallisen ja iankaikkisen hyvän. Lisäksi hän varjelee meitä onnettomuudesta. Ja jos jotakin sattuukin, hän pelastaa ja päästää meidät kaikesta onnettomuudesta. Juuri tämän vuoksi me saksalaiset käsittääkseni vanhastaan johdamme Jumalan nimen sanasta "hyvä" 8 (hienommin ja osuvammin kuin missään muussa kielessä!), koska hän on ikuinen lähde, josta kumpuaa pelkkää hyvää ja josta saa alkunsa kaikki mikä on hyvää ja mitä hyväksi sanotaan.
Sillä vaikka me tavallisesti saammekin ihmisiltä osaksemme paljon hyvää, on kuitenkin kaikki, mitä Jumalan käskyn ja järjestyksen mukaan on vastaanotettu, häneltä saatua. Vanhemmillemme ja koko esivallalle on näet annettu käsky tehdä meille kaikenlaista hyvää. Siten me emme ota hyvää vastaan heiltä, vaan heidän kauttaan Jumalalta. Luodut ovat nimittäin vain käsi, kanava ja väline, joiden kautta Jumala antaa kaiken. Niinpä hän antaa äidille rinnat ja maidon lapselle tarjottavaksi, ja maasta hän antaa viljan ja kaikenlaisen sadon ravinnoksi. Mitään näistä hyvistä antimista ei ainoakaan luotu pysty itse tuottamaan. Siksi ei kenenkään ihmisen pidä rohjeta ottaa tai antaa mitään muuta, kuin mitä Jumala on käskenyt, jotta se tunnettaisiin Jumalan lahjaksi ja jotta häntä kiitettäisiin siitä tämän käskyn vaatimalla tavalla. Siksi meidän tulee suostua ottamaan Jumalan lahjat vastaan siihen tarkoitukseen luoduilta välikappaleilta eikä ylimielisesti etsiä muita kuin Jumalan määräämiä tapoja ja teitä. Se nimittäin merkitsisi kaiken etsimistä omasta itsestään eikä sen vastaanottamista Jumalalta.
Huolehtikoon siis jokainen omalta osaltaan, että tämä käsky pidetään kaikkein suurimpana ja korkeimpana eikä leikin asiana. Kysy omalta sydämeltäsi ja tiedustele tarkasti, niin varmasti huomaat, onko se kiintynyt yksin Jumalaan vai ei. Jos sydämesi pystyy erityisesti hädän ja puutteen aikana odottamaan pelkkää hyvää yksin Jumalalta ja antamaan kaiken muun mennä menojaan, silloin sinulla on ainoa tosi Jumala. Ja päinvastoin jos sydän on kiintynyt johonkin muuhun, jolta se odottaa hyviä lahjoja ja apua enemmän kuin Jumalalta, ja jos se ei pahan kohdatessa juokse hänen turviinsa, vaan pakenee häntä, silloin jumalasi on toinen, epäjumala.
Jumala ei halua, että tämä käsky menee ohi korvien, vaan tahtoo vakavasti valvoa sen noudattamista. Jotta tämä ymmärrettäisiin, hän on liittänyt siihen ensiksi kauhistuttavan uhkauksen ja toiseksi ihanan, lohdullisen lupauksen. Myös ne on opetettava nuorille hyvin ja painettava tavu tavulta heidän mieleensä, että he ne tajuaisivat ja muistaisivat. "Minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista aina kolmanteen ja neljänteen polveen, jos he vihaavat minua, mutta tuhansien sukupolvien ajan osoitan armoni niille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni."
Vaikka nämä sanat koskevatkin kaikkia käskyjä, kuten myöhemmin kuulemme, ne on kuitenkin liitetty juuri tähän pääkäskyyn, koska ihmiselle on tärkeintä, että hänellä on pää paikallaan. Missä nimittäin pää on kohdallaan, siellä on myös koko elämä pakostakin kohdallaan, ja päinvastoin. Opi siis näistä sanoista, miten Jumala vihastuu niihin, jotka turvautuvat johonkin muuhun kuin häneen, ja miten hän toisaalta on hyvä ja armollinen niille, jotka koko sydämestään luottavat ja uskovat yksin häneen. Jumalan viha näet pysyy laantumattomana aina neljänteen sukupolveen asti, hänen hyvät tekonsa ja siunauksensa puolestaan ulottuvat tuhansiin. Tätä on tähdennettävä, etteivät ihmiset antaisi elämänsä kulua väärässä luottamuksessa ja jättäytyisi alttiiksi vaaralle. Ynseät eivät nimittäin usko tällä käskyllä olevan kovinkaan suurta painoa. Kuitenkin hän on Jumala, joka ei jätä rankaisematta hänestä luopuneita, eikä hänen vihansa laannu ennen neljättä sukupolvea, ei ennen kuin luopuneet on kokonaan juurittu pois. Siksi häntä on pelättävä eikä halveksittava.
Hän on myös todistanut tämän meille monin, Raamatussa runsaasti esiintyvin kertomuksin ja tapahtumin. Saman opettaa myös jokapäiväinen kokemus. Alusta alkaen Jumala on nimittäin perin pohjin juurinut pois kaikkea epäjumalanpalvelusta ja sen vuoksi tuhonnut sekä pakanoita että juutalaisia. Samoin hän nykyisinkin kumoaa kaiken väärän jumalanpalveluksen. Jokainen, joka siinä pysyy, joutuu lopuksi tuhon omaksi. Nykyisinkin tosin esiintyy ylpeitä, mahtavia ja rikkaita öykkäreitä, jotka kerskuvat mammonallaan välittämättä mitään Jumalan suuttumuksesta tai suosiosta, aivan kuin uskoisivat hyvinkin kykenevänsä hänen vihaansa kestämään. Mutta siinä he eivät kyllä onnistu, vaan joutuvat odottamatta häviöön ja vetävät mukaansa kaiken, mihin ovat luottaneet, niin kuin ovat tuhoutuneet kaikki muutkin, jotka ehkä kuvittelivat olevansa vieläkin turvatumpia ja mahtavampia.
Tuollaiset jukuripäät luulevat, ettei Jumala välitä sellaisesta mitään eikä pidä sitä minään, kun hän seuraa heitä syrjästä ja sallii heidän istua lujasti paikallaan. Sen vuoksi hän ei voi sitä unohtaa, vaan hänen on käytävä kimppuun ja rangaistava heitä lastenlapsiin asti, jotta jokainen siitä säikähtyneenä huomaisi, että tästä on leikki kaukana. Sillä sanoilla "jotka minua vihaavat" hän tarkoittaa niitä, jotka pysyvät uhmassaan ja ylpeydessään. He eivät halua kuunnella, mitä heille saarnataan tai sanotaan. Jos heitä kuritetaan, jotta he oppisivat tuntemaan tilansa ja tekisivät parannuksen ennen kuin rangaistus heitä kohtaa, he menettävät viimeisetkin järkensä rippeet, niin että he ansaitsevat vihan täydestä syystä. Näin nytkin havaitsemme joka päivä tapahtuvan piispoille ja ruhtinaille.
Mutta näitä kauhistavia uhkauksia vielä paljon valtavampi on lupaukseen sisältyvä lohdutus. Ne jotka turvautuvat yksin Jumalaan, saavat olla varmoja, että hän haluaa olla heille laupias eli osoittaa heille pelkkää hyvyyttä ja apua, eikä vain heille, vaan myös heidän lapsilleen kautta tuhansien sukupolvien. Koska näin korkea majesteetti tarjoaa näin suuria asioita, houkuttelee näin sydämellisesti ja lupaa näin runsaasti, sen pitäisi toki taivuttaa meidät ja saada meidät koko sydämestämme luottamaan Jumalaan, jos kerran kaipaamme osaksemme kaikkea ajallista ja iankaikkista hyvää.
Jokaisen on siksi syytä ottaa nämä sanat todella sydämenasiaksi eikä pitää niitä ihmispuheena. Ne tietävät sinulle joko ikuista siunausta, onnea ja autuutta, tai ikuista vihaa, onnettomuutta ja määrätöntä tuskaa. Voitko toivoa omistavasi tai saavasi mitään enempää kuin mitä hän sinulle näin ystävällisesti lupaa? Hän haluaa kaikkine hyvyyksineen olla sinun omasi, suojella ja auttaa sinua kaikessa hädässä. Tässä ei kuitenkaan valitettavasti päästä puusta pitkään, sillä maailma ei usko tuosta sanaakaan eikä pidä sitä Jumalan puheena. Se nimittäin huomaa niiden, jotka luottavat Jumalaan mammonan asemesta, kärsivän huolta ja hätää. Perkele nousee vastustamaan heitä kynsin hampain, niin että he menettävät rahansa, suosion ja kunnian ja pysyvät vain vaivoin hengissä. Sen sijaan mammonan palvojat omistavat valtaa, suosiota, kunniaa ja omaisuutta ja ovat maailmassa kaikin tavoin turvassa. Siksi nuo sanat on käsitettävä suunnatuiksi juuri tuollaista petollista harhaa vastaan. Meidän on tiedettävä, etteivät ne ole valhetta eivätkä petosta, vaan käyvät varmasti toteen.
Muistele mielessäsi niitä, jotka kaikin voimina antautuvat kokoamaan omaisuutta ja rahaa, tai kysy heiltä itseltään ja kerro minulle, mitä he loppujen lopuksi ovat saavuttaneet. Huomaat, että koko vaiva ja työ meni heiltä hukkaan, tai että jos he saivatkin kootuksi haltuunsa suuria aarteita, kaikki kuitenkin katosi ilmaan ja haihtui tuuleen. Itse he eivät siis milloinkaan kyenneet omaisuudestaan iloitsemaan, eikä siitä riittänyt perintöä kolmanteenkaan polveen. 9 Historian kertomuksista löydät riittävästi esimerkkejä, samoin saat niitä vanhoilta, kokeneilta ihmisiltä, kunhan vain tarkkaat niitä ja otat niistä vaarin. Saul oli suuri, Jumalan valitsema kuningas ja hurskas mies, mutta kun hän oli päässyt lujasti valtaan ja oli kruunuunsa ja mahtiinsa kiintyneenä antanut sydämensä vajota pahuuteen, hänen täytyi kaikkinensa kukistua. Ei edes yksikään hänen lapsistaan jäänyt jäljelle. Daavid puolestaan oli köyhä, halveksittu, karkotettu ja vainottu mies, joka ei ollut missään varma hengestään. Kuitenkin hänen oli määrä säilyä turvassa Saulin raivolta ja tulla kuninkaaksi. Sillä näiden sanojen täytyi pysyä voimassa ja toteutua, koska Jumala ei voi valehdella eikä jättää. Jätä sinä vain Perkele ja maailma harhaansa, joka tosin aikansa kestää, mutta raukeaa lopuksi tyhjiin.
Meidän on sen vuoksi opittava ensimmäinen käsky hyvin nähdäksemme, ettei Jumala voi sietää minkäänlaista ylimielisyyttä eikä luottamista mihinkään muuhun ja ettei Jumala vaadi meiltä mitään enempää, kuin että sydän uskoo saavansa häneltä kaikkea hyvää. Hän tahtoo, että kuljemme oikeaa tietä suoraan eteenpäin ja käytämme kaikkea Jumalan hyviä lahjoja yksinomaan ajallisiin tarpeisiimme, aivan niin kuin suutari työskennellessään käyttää neulaansa, naskaliansa ja lankaansa ja siirtää ne sen jälkeen syrjään, tai niin kuin vieras käyttää majataloa, ruokaa ja vuodetta. Kunkin on elettävä säädyssään Jumalan järjestyksen mukaan sallimatta minkään tulla herrakseen tai epäjumalakseen.
Tämä saa riittää selittämään ensimmäistä käskyä. Koska sen merkitys on kaikkein suurin, olemme pakosta joutuneet käyttämään runsaasti sanoja. Jos sydämen suhde Jumalaan on oikea ja tämä käsky pidetään, niin kaikki muut käskyt seuraavat perässä. Niinhän olemme asian esittäneet.