FAQ - FREQUENTLY ASKED QUESTIONS - USEIN ESITETTYJÄ KYSYMYKSIÄ: ============================================================================ MITÄ ON DX-KUUNTELU? (versio 14.7.1994) kirjoittaneet: Risto Kotalampi, Jorma Mäntylä, Jukka Virtanen, Juha Vehmas kiitos avustaneille: Paul Keinänen ============================================================================ Haluatko tietää mitä on DX-kuuntelu? Olet juuri löytänyt tästä tietokoneverkosta tiedoston, jossa esitellään DX-kuunteluharraste ja sen eri osa-alueita. Tästä tiedostosta löydät paitsi lyhyen johdannon DX-harrasteeseen myös tiedot yhteyshenkilöistä, joilta saat informaatiota harrasteesta sähköpostin välityksellä - esimerkiksi liittyäksesi alan valtakunnalliseen yhdistykseen Suomen DX-Liittoon. TIEDOSTON SISÄLTÖ 1. RADIOMAAILMA KUTSUU 2. KANSAINVÄLINEN RADIOHARRASTE 2.1. Lyhyet aallot kuuluvat kauas 2.2. Monipuolinen harrastus 3. RADIOVASTAANOTTIMET 3.1. Jokamiehen maailmanradiot 3.2. Harrastajan liikennevastaanottimet 3.3. Asemanmetsästäjän liikennevastaanottimet 3.4. VHF/UHF- ja satelliittivastaanottimet 3.5. Antennit 3.6. Lisälaitteet 4. MITÄ RADIOAALLOT OVAT? 4.1. Radioaaltojen eteneminen 4.1.1. Pitkät aallot 4.1.2. Keskiaallot 4.1.3. Lyhyet aallot 4.1.4. Hyvin lyhyet aallot (VHF/UHF) 4.2. Milloin kuuluu? 4.3. Radiokelit 4.4. Auringon vaikutus keleihin 5. RADIOASEMATYYPIT 5.1. Ulkomaanpalveluasemat 5.2. Kotimaanpalveluasemat 5.3. Hyötyliikenneasemat 5.4. Radioamatöörit 6. OHJELMATARJONTA 7. KUUNTELURAPORTTI 7.1. Aseman tunnistaminen 7.2. Ulkomaanpalveluaseman raportointi 7.3. Kotimaanpalveluaseman raportointi 7.4. Kuunteluraportin sisältö 7.5. Raportoimaan oppii 7.6. Nauharaportti 7.7. Radioasemat vastaavat raportteihin 8. DX-HARRASTEEN ERIKOISALOJA 8.1. Postimerkkeily ja kirjeenvaihto 8.2. DX-kilpailut 8.3. Radioasemien kilpailut 8.4. ULA- ja TV-DX 8.5. DX-kuunteluretket 8.6. Satelliitti-DX 8.7. Tietokoneet 9. YHDISTYSTOIMINTA 9.1. Suomen DX-Liitto ry ja sen julkaisutoiminta 9.2. Paikallistoiminta 9.3. DX-neuvonta 9.4. Teksti-tv 9.5. DX-Palvelu Oy 10. MUUTA ---------------------------------------------------------------------------- MITÄ ON DX-KUUNTELU 1. RADIOMAAILMA KUTSUU DX-kuuntelu eli ulkomaisten radioasemien kuunteluharraste voi olla yhtä aikaa eksotiikkaa, tietoa ja viihdettä. Voit kuunnella vaikka krikettiselostusta suoraan Radio Australiasta tai opiskella japanin kieltä Nippon Hoso Kyokain kautta. Ja jos pidät musiikista, BBC Lontoo tarjoaa sinulle viimeisimmät huippuhitit artistihaastattelujen kera. Mikäli haluat kuunnella mielimusiikkiasi ilman rätinöitä, suuntaa lautasantennisi kohti taivaita ja sieppaa satelliittiradiosignaalit suoraan avaruudesta. Jos olet kiinnostunut maailman tapahtumista voit kuunnella Serbian ja Sarajevon radioita, Ukrainan radion selitystä Krimin tapahtumista tai Iranin islamilaista hallintoa vastustavien salaista radioasemaa. Jos olet tekniikkaan suuntautunut, rakentele erilaisia radioteknisiä laitteita ja suunnittele vaikkapa uusi antenni. Radiokelien tarkkailusta, ionosfäärin ilmiöistä ja auringon aktiivisuuden seuraamisesta saat aiheita tieteelliseen pohdintaankin. Keräilyviettiäsi ruokkivat sadat värikkäät QSL-kortit, tarrat ja viirit, joita radioasemat lähettävät DX-kuuntelijoille. Lisäksi seuraamalla maailmantapahtumia radioaalloilla yleistietoutesi kasvaa huimasti ja opit tuntemaan maailmankartalta vaikkapa sellaisia paikkakuntia kuten Colombo, Tashkent, Ouagadougou tai Barranquilla. Valinnan vapaus radiomaailmassa on rajaton, joten älä enää epäröi. Tule mukaan DX-kuuntelun kiehtovaan maailmaan ja virittäydy radioaalloille jo tänään. Tuhannet ihmiset ympäri maailmaa ovat jo valinneet vapaa-ajanvietteekseen DX-kuuntelun ja virittävät päivittäin maailmanradionsa lyhytaalloille kuunnellakseen ajankohtaisia uutisia, iskevää musiikkia, vauhdikasta urheilua, kulttuuria ja maailmanpolitiikkaa suoraan sieltä, missä tapahtuu. Tervetuloa mukaan jännittäville ja mielenkiintoisille nojatuolimatkoille ympäri maailmaa radioaaltojen välityksellä. Ole hyvä ja istuudu nojatuoliisi, kiinnitä kuulokkeesi, aukaise vastaanottimesi - ja pikamatka radioaalloilla mihin tahansa maailmankolkkaan voi alkaa! Toimilupia tai kokeita ei tarvita, sillä DX-kuuntelussa on kyse julkisten yleisradiolähetysten kuuntelusta - ei lähettämisestä, kuten radioamatööritoiminnassa. 2. KANSAINVÄLINEN RADIOKUUNTELUHARRASTUS Kirjainlyhenne DX merkitsee radioliikenteessä sanaa Long Distance eli kaukoyhteys. Radioaalloista etenkin lyhytaallot todellakin kantavat radioasemien signaaleja jopa tuhansien kilometrien päästä; vaikkapa toiselta puolelta maapalloa asti! Lyhenteen kirjain X viittaakin hivenen oikullisiin radiokeleihin - koskaan ei voi arvata kuinka kaukaa signaalit tänään kantautuvat! Eri aaltoalueilla kuuluu päivittäin runsaasti voimakkaita yleisradioasemia, jotka lähettävät ohjelmiaan kymmenillä eri kielillä. Valikoima on lähes rajaton ja aina ajankohtainen. Miltä Sinusta tuntuisi kuunnella uusimpia jazz-levyjä Amerikan ääneltä, opiskella italiaa maan yleisradion RAI:n kautta tai vaikkapa vain kuunnella Sherlock Holmes -kuunnelmaa BBC:n maailmanpalvelun kautta. Sopivan vastaanottimen hankinnan ei tarvitse muodostua Sinulle ongelmaksi. Tarjolla on runsaasti tarkoitukseen sopivia ja helppokäyttöisiä vastaanottimia kohtuuhinnoin. Kuuntelutaitojesi karttuessa löydät voimakkaiden ulkomaanpalveluasemien joukosta vieläkin eksoottisempaa kuunneltavaa, sillä myös lukuisat kotimaanpalvelu- ja paikallisasemat lähettävät ohjelmiaan lyhytaalloilla. Yllätyksellisten radiokelien ansiosta hyvinkin heikkotehoiset asemat voivat nousta hetkeksi kuulumaan ahkerasti päivystävän kuuntelijan kuulokkeisiin. Kaukaisia signaaleja voi nousta esiin myös paikallisten ula-asemien joukosta tai television iltauutisten katselua saattaa yllättäen alkaa häiritä jokin kaukainen tv-asema. Monen radioharrastajan mielestä DX-kuuntelun kiehtovin piirre onkin uusien radioasemien tai -maiden kuuluminen juuri silloin, kun niitä vähiten odottaa. 2.1. Lyhyet aallot kuuluvat kauas Lyhytaalloilla voimakkaimmin kuuluvat radioasemat ovat ulkomaanpalveluasemia, joiden ylläpidosta vastaavat yleensä valtiot. Joukossa on myös uskonnollisten lähetysjärjestöjen asemia ja kaupallisia mainosradioita. Taustasta riippumatta kaikkia kansainvälisiä lyhytaaltoasemia yhdistää sama tavoite: halu saada oma ääni kuuluviin mahdollisimman laajalti ympäri maailmaa. Myös Suomen Yleisradio lähettää kotimaisten kielien lisäksi radio-ohjelmia keski- ja lyhytaalloilla viidellä vieraalla kielellä. Ollessasi ulkomaanmatkalla voit sopivalla vastaanottimella kuunnella suomenkieliset uutiset Ylen lyhytaaltolähetysten välityksellä. Nykyään Ylen ulkomaanpalvelu on tarjolla myös satelliitin kautta. Ulkomailla ollessasi voit siis kuunnella kotimaan kuulumiset suoraan Suomesta! Myös kotimaanpalveluasemat ja paikallisradiot käyttävät lyhytaaltoja. Etenkin kehitysmaissa saattaa koko yleisradiotoiminta perustua keski- tai lyhytaaltoasemien varaan. DX-kuuntelijan onneksi valtiorajat eivät estä näitä radiosignaaleja kuulumasta kauempanakin. 2.2. Monipuolinen harrastus DX-kuuntelu on ulkomaisten yleisradiolähetysten seuraamista, esimerkiksi mieleisen musiikki- tai uutisohjelman säännöllistä kuuntelua, radiokelien tarkkailua tai yhä uusien radioasemien metsästämistä. Monet DX-kuuntelijat kirjoittavat lähetysten teknistä laatua ja ohjelmasisältöä koskevia raportteja kuulemilleen radioasemille. Kiitokseksi yhteydenotosta radioasemat lähettävät kuuntelijoilleen postitse värikkäitä QSL-kortteja eli kuuntelutodistuksia, joita DX-harrastajat keräävät kokoelmiinsa. Usein kirjeiden ja korttien mukaan on liitetty myös esitteitä, viirejä ja tarroja. Mutta DX-kuuntelu on paljon muutakin. Se voi olla radiolaitteiden teknistä parantelua, vastaanottoantennien rakentelua ja radioaaltojen etenemisilmiöihin perehtymistä. Myös ohjelmakuuntelu, kielten opiskelu, asemanmetsästys, radiotekniikka, satelliittivastaanotto, tietotekniikka ja yhdistystoiminta ovat osa kiehtovaa DX-kuunteluharrastetta! 3. RADIOVASTAANOTTIMET Vielä 10-20 vuotta sitten moni aloitti DX-harrasteen vanhalla putkiradiolla. Nykyään tarjolla on monipuolinen valikoima DX-kuunteluun sopivia vastaanottimia yksinkertaisista matkaradioista aina ammattitason liikennevastaanottimiin asti. Parasta valikoimassa on se, että myös hintaluokissa on vaihtoehtoja. Mikäli uuden DX-radion hankinta ei ensi alkuun tunnu sopivalta, voi harrasteeseen tutustua vaikkapa kotoa löytyvällä matkaradiolla tai stereovirittimellä. Erityisesti DX-käyttöön suunniteltu lyhytaaltoradio kuitenkin antaa harrastajalle paremmat lähtökohdat, eikä sen hankkiminen edellytä lupaa tai käyttömaksun suorittamista. 3.1. Jokamiehen maailmanradiot Edullinen tapa aloittaa kuunteluharrastus on hankkia monipuoliseen käyttöön soveltuva maailmanradio. Yleensä maailmanradioissa (poislukien taskukokoiset mallit) on riittävästi DX-harrasteen edellyttämiä ominaisuuksia. Niiden vastaanottoalueet sisältävät vähintään keskiaalto- (MW) ja lyhytaaltoalueet (SW). Usein mukana ovat myös ula- (FM) ja pitkäaaltoalueet (LW), mikä lisää radion hyötyarvoa. Mallista riippuen kuunneltavan aseman taajuus ilmoitetaan joko analogisesti (taajuusasteikko) tai digitaalisesti (numeronäyttö). Digitaalisen näytön lukematarkkuus on luonnollisesti tarkempi ja käyttömukavuus parempi kuin analogissa taajuusnäytöissä. Hyvä digitaalinäyttöinen radio voidaan virittää kuunneltavalle lyhytaaltotaajuudelle vähintään 1 kHz:n tarkkuudella. Muita tarpeellisia ominaisuuksia maailmanradioissa ovat muistipaikat, mahdollisuus SSB-vastaanottoon sekä liitännät ulkoantennille, nauhurille ja kuulokkeille. Lisäksi parhaimmissa malleissa on valittavissa kapea kaistanleveyssuodin, jolla voidaan vähentää viereisillä taajuuksilla toimivien asemien aiheuttamia häiriöitä. Maailmanradioiden hintaluokka on noin 500-2500 mk. Tunnetuimpia valmistajia ovat esimerkiksi Grundig, Panasonic, Philips, Sangean, Siemens ja Sony. 3.2. Harrastajan liikennevastaanottimet Seuraava DX-radiotaso on harrastajan liikennevastaanottimet. Ne soveltuvat edellistä vaativampaan DX-kuunteluun ja sisältävät yleensä aukottomasti taajuusalueen 150 kHz-30 MHz (sis. LW, MW ja SW). Ula-alue ei sen sijaan kuulu vastaanottoalueisiin. Tämän luokan radiot ovat kookkaampia kuin maailmanradiot ja ne toimivat yleensä joko verkkojännitteellä tai 12 V tasajännitteellä. Edelliseen ryhmään verrattuna kuuntelua helpottavia ominaisuuksia on paljon enemmän; taajuusnäyttö vähintään 0,1 kHz:n tarkkuudella, kaksi tai kolme kaistanleveyssuodinta, etuvahvistin ja -vaimennin, sivunauhan valinta SSB-vastaanotossa, kohinasalpa, laaja muistikapasiteetti jne. Harrastajatason liikennevastaanottimien hintaluokka on noin 2500-7000 mk ja tunnetuimpia valmistajia ovat Icom, Kenwood, Lowe, Sony ja Yaesu. 3.3. Asemanmetsästäjän liikennevastaanottimet Useita vuosia keski- ja lyhytaaltokuuntelua harrastanut DX-kuuntelija saattaa mieltyä asemanmetsästykseen, jossa tarvitaan huippuluokan liikennevastaanotinta. Edellisen tason ominaisuuksien lisäksi esimerkiksi häiriösignaalien vaimentimet, säädettävät kaistanpäästösuotimet ja synkroni-ilmaisimet ovat sellaisia huipputeknisiä ominaisuuksia, jotka auttavat todellisten harvinaisuuksien jahdissa. Lisäksi vastaanottimen herkkyys, dynamiikka ja selektiivisyys eli valintatarkkuus ovat asioita, joihin korkealaatuisissa liikennevastaanottimissa on kiinnitetty huomiota. Näiden vastaanottimien hintaluokka on noin 7000-15 000 mk, ammattitason liikennevastaanottimien jopa enemmän. Tunnetuimpia malleja valmistavat Drake, Icom, JRC, Kenwood, Lowe ja Yaesu. 3.4. VHF/UHF- ja satelliittivastaanottimet Viime vuosina on voimakkaasti lisääntynyt myös kaukaisten ULA- eli FM-radioasemien kuuntelu. Toiset keskittyvät ulkomaisiin asemiin, kun joku saattaa innostua kotimaisten paikallisradioiden metsästyksestä. Kesällä on mahdollista kuulla ns. sporadisilla Es-keleillä radioasemia ULA-aalloilla koko Euroopasta. Kaukaisimmat asemat on kuultu Afrikasta ja Lähi-Idästä. Valitettavasti DX-kuuntelijoille tarjolla oleva FM-vastaanotinvalikoima on hyvin suppea. Erilaiset skannerit ja halvat VHF-liikennevastaanottimetkin ovat yleensä dynamiikaltaan riittämättömiä yleisradioalueiden kuunteluun. Parhaiksi ovat osoittautuneet eräät stereovirittimet ja autoradiot sekä muutamat Grundigin matkavastaanottimet. Yli 10000 mk hintaluokassa on tarjolla kohtuullisia VHF/UHF-liikennevastaanottimia, mm. Icom. Radiomaailma-lehti julkaisee arvosteluja näistäkin vastaanottimista. Satelliittivastaanottimia tulee markkinoille kiihtyvällä vauhdilla. Niiden ominaisuuksia seurataan myös Suomen DX-Liiton Radiomaailma-lehdessä. Vastaanotinalan tuleva tekninen mullistus on DAB eli digitaalinen radio. Sarjavalmisteisia vastaanottimia ei ole tarjolla eräitä satelliittivastaanottimia lukuunottamatta, koska maanpäälisen DAB:n standardeista ei ole vielä päästy kansaninväliseen sopimukseen maailman pikatiedotusliitossa ITU:ssa. 3.5. Antenni Kuuntelulaitteiston heikoin lenkki on yleensä antenni. Hyvä vastaanotin ei pelkästään riitä. Voimakkaat yleisradioasemat kuuluvat kyllä radion omalla teleskooppiantennilla, mutta heikkotehoisten paikallisasemien kuuntelussa tarvitaan mielellään erillinen ulkoantenni. Tavanomaisen lyhytaaltoantennin rakennusaineeksi sopii mainiosti esimerkiksi kuparijohdin. Langasta on aina poistettava lakkaus tai muovipäällyste siitä osasta, joka liitetään radion antenniliitäntään. Jos liitäntää ei ole, antennilangan voi yhdistää myös radion teleskooppiantenniin. Yleissääntö on, että mitä enemmän ja mitä korkeammalla vedettynä antennilankaa on, sitä paremmin kuuluu. Jos antennista halutaan tehdä suuntaava, pitää sen pituuden olla kuunneltavaan aallonpituuteen nähden 2-5 kertainen ja antennin osoittaa suoraan kuunneltavaa asemaa kohti. Antennilangan ripustamisessa voi käyttää mielikuvitusta. Tärkeää on, että se ei ole esteenä kulkuväylillä eikä kulje sähköjohtimien ylitse tai niiden läheisyydessä. Kerrostalossa asuvan harrastajan on luonnollisesti pyydettävä isännöitsijän lupa antennin asentamiseksi. Ulkoantenni on hyvä kytkeä irti radiosta, kun sitä ei käytetä. Esimerkiksi ukonilman aikana saattaa antenniin indusoitua hyvin suuria korkeajännitepiikkejä, joita vastaanotin ei kestä rikkoutumatta. Antenneista kiinnostuneille löytyy runsaasti rakennus- ja mitoitusohjeita alan kirjallisuudesta. Saatavissa on myös DX-kuunteluun sopivia tehdasvalmisteisia antenneja (mm. monialuedipolit ja laajakaistaiset aktiiviantennit), joita välittävät radioharrastajien erikoisliikkeet. VHF/UHF-vastaanotossa käytetään näille aaltoalueille soveltuvia antenneja. FM-kuuntelussa parhaaksi ovat osoittautuneet monielementtiset Yagit, joiden suuntaavuuden ja polarisaation avulla voidaan vaimentaa häiritseviä lähiasemia ja vahvistaa kaukoasemia. 3.6. Lisälaitteet Hyödyllinen lisälaite on antenniviritin, joka sovittaa antennin tai sen syöttökaapelin sähköisesti sopivaksi radion antenniliitäntään. Antennisignaalia voidaan myös vahvistaa sähköisesti sijoittamalla antennin syöttöpisteeseen tai radion antenniliitäntään etuvahvistin, joka voi olla laajakaistainen tai vastaanottotaajuuden mukaan viritettävä (preselektori). Myös radion audiopiiriin voidaan kytkeä erilaisia apulaitteita kuten häiriöitä vähentäviä imupiirejä, audioprosessoreita jne. Asemanmetsästäjän tärkein lisälaite varsinaisessa kuuntelussa on nauhoitin. Tavallinen nauhalaskimella varustettu C-kasettinauhuri yleensä riittää vaativankin DX-harrastajan tarpeisiin. Oleellisinta on, että DX-kuuntelija voi myöhemmin nauhalta kuunnella uudelleen aseman tunnistamiseen ja raportointiin vaadittavat lähetyksen yksityiskohdat. VHF/UHF-alueilla hyödyllinen lisälaite on moottoroitu antennin kääntäjä, jolla voidaan kauko-ohjaten kääntää antennia kuunnteltavan aseman suuntaan kiipeämättä katolle. 4. MITÄ RADIOAALLOT OVAT? Radioaallot ovat sähkömagneettista värähtelyä, jossa energia etenee valon nopeudella (300 000 km/s). Itse informaatio (ääni tai kuva) liitetään radioaaltoon moduloimalla kantoaallon taajuutta (FM-lähete) tai amplitudia (AM-lähete). Aaltojen etenemistapa ja -matka vaihtelevat suuresti. Signaalin kantama ja kuuluvuuden laatu riippuvat lukuisista tekijöistä, joista etäisyyden merkitys on vähäisempi kuin yleisesti luullaan. Etäisyyttä tärkeämpiä tekijöitä ovat ainakin aseman lähetystaajuus ja -teho, lähetinantennin tyyppi ja suuntaus, aseman topografinen sijainti sekä vuorokauden- ja vuodenaika. Kaukaakin saapuva lähetys voi kuulua mainiosti, jos taajuus on vapaa ja etenemisolosuhteet suotuisat. Hyvien radiokelien aikana pienitehoiset asemat voivat kuulua yhtä hyvin kuin tehokkaammatkin, vaikka ne usein ovat täysin kuulumattomissa. Radioaaltojen etenemisen suhteen avainasemassa ovat ilmakehässä 60 - 400 km korkeudella olevan ionosfäärin D-, E- ja F-kerrokset. Tietyn taajuiset radioaallot taipuvat ionosfääristä takaisin maanpinnalle ja mahdollistavat radioasemien kuulumisen tuhansien kilometrien päässä lähettimestä (kuva alla). Aaltojen taipuminen tapahtuu tavallisesti F-kerroksessa, kun taas D- ja E-kerrokset yleensä vaimentavat signaalia. Yöllä D- ja E-kerrokset häviävät tai ainakin heikkenevät ja radioaallot pääsevät paremmin taipumaan F-kerroksesta. 4.1. Radioaaltojen eteneminen eri taajuusalueilla 4.1.1. Pitkät aallot Pienillä taajuuksilla (alle 0,3 MHz) eteneminen tapahtuu pinta-aaltona eli signaali etenee maanpinnan suuntaisesti horisontin taakse. Taajuuden kasvaessa pinta-aallon kantama lyhenee nopeasti. Myös maaperän sähkönjohtavuudella on huomattava vaikutus kantamaan. Esimerkiksi merivedellä on hyvä johtavuus ja mm. siksi rannikolla sijaitsevat asemat kuuluvat usein sisämaan asemia paremmin. Vakaan signaalin vuoksi alle 0,3 MHz:n taajuuksia (VLF ja LF) käytetään mm. lento- ja meriliikenteen paikanmäärityksessä, mutta myös yleisradiotoiminnassa (pitkäaaltoalue, LW 150-281 kHz). 4.1.2. Keskipitkät aallot eli keskiaallot Matalilla taajuuksilla (MF, 0,3-3 MHz) on runsaasti yleisradioasemia etenkin keskiaaltoalueella (MW) taajuusvälillä 520-1602 kHz (USA:ssa 1705 kHz asti). Tämä oli tärkein aaltoalue Suomessakin 1950-luvun lopulle asti, jolloin ula-alue syrjäytti sen lähinnä paremman äänenlaadun takia. Keskiaaltojen luonteenomainen piirre on signaalin voimakas vaimentuminen ionosfäärin D-kerroksessa päiväsaikaan. Tällöin taajuusalueella kuuluvat vain voimakkaiden lähiasemien pinta-aaltona etenevät signaalit. Sen sijaan illalla auringon laskiessa vastaanottimen asteikko täyttyy keskiaaltoasemista, sillä pimeällä pallonpuoliskolla signaali pääsee etenemään useita kertoja ionosfääristä taipuen ja maasta heijastuen jopa maapallon toiselle puolelle. Pääasiassa Suomessa kuitenkin kuullaan keskiaaltoasemia Euroopasta, Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta. 4.1.3. Lyhyet aallot eli lyhytaallot Korkeilla taajuuksilla (HF, 3-30 MHz) eli lyhytaalloilla (SW) eteneminen riippuu taajuudesta. 3-6 MHz:n alueella lähetteet käyttäytyvät keskiaaltoalueen tapaan, mutta mannerten väliset yhteydet ovat huomattavasti tavallisempia. Korkeilla HF-taajuuksilla (yli 10 MHz) kaukoyhteydet ovat jokapäiväisiä ja siksi kansainväliset yleisradioasemat käyttävätkin juuri lyhytaaltoja ja etenkin 9-26 MHz:n taajuusalueita. Ionosfäärissä taipuneen ja maanpinnalle palautuneen aallon sanotaan tehneen yhden hypyn. Hypyn pituus voi olla jopa yli 4000 km. Usean perättäisen hypyn ansiosta esimerkiksi Radio Australia voidaan kuulla päivittäin Suomessa. On tyypillistä, että lyhytaaltoasema kuuluu paljon paremmin tuhansien kilometrien päässä kuin esimerkiksi 150 km etäisyydellä lähettimestä. Tämä johtuu pinta-aallon ja ensimmäisen "ionosfäärihypyn" väliin jäävästä katvealueesta. Lyhytaaltoalueella pinta-aallon kantama on lyhyt. 4.1.4. Hyvin lyhyet aallot Hyvin korkeilla taajuuksilla (VHF ja UHF, yli 30 MHz) radioaallot eivät normaalioloissa taivu lainkaan tai ainakaan riittävästi ionosfäärissä, vaan katoavat avaruuteen. Siksi asemat kuuluvat vain näköetäisyydellä (60-100 km) lähettimestä. Taajuusaluetta käytetään paikalliselle yleisölle suunnattuihin ula- ja tv-lähetyksiin. Kuitenkin satunnaisesti esiintyy olosuhteita, jolloin voidaan nähdä tv-asema tai kuulla ula-radioasemaa jopa tuhansien kilometrien päässä lähettimestä. Tavallisimmat kelityypit ovat ns. tropo- ja Es-keli sekä aurora. Tropo, ts. signaalin troposfäärinen eteneminen, esiintyy usein korkeapaineen ja lämpötilan vaihtelun yhteydessä: signaali voi edetä maanpinnan suuntaisesti jopa 1000 km. Es-kelien aikana korkeataajuinen signaali taipuu ionosfäärin E-kerroksesta aivan kuten lyhytaalloilla. Ilmiö esiintyy tavallisimmin touko-elokuussa, mutta sen syntymekanismia ja ennustamista ei hallita. Siksi puhutaankin sporadisesta eli satunnaisesta E:stä. Es-kelien aikana Suomessa voi kuulla esimerkiksi useita italialaisia tai englantilaisia ula-asemia voimakkailla signaaleilla. Kaukaisimmat Suomessa kuullut FM-asemat ovat Afrikasta ja Lähi-Idästä. Aurorakeli taas nimensä mukaisesti tarkoittaa signaalin heijastumista revontulista. Antenni suunnataan tällöin kohti pohjoista, revontulien suuntaan. Revontulia esiintyy eniten auringonpurkauksia seuraavien ns. magneettisten myrskyjen aikana. Aurorakeleillä kuullaan yleensä pohjoisten leveysasteiden radioasemia. 4.2. Milloin kuuluu? Karkea perussääntö on, että radioasema kuuluu parhaiten, kun paikallinen aika on lähellä auringonlaskua tai nousua. Myös taajuuden ja vuodenajan vaikutus kuuluvuusaikaan on merkittävä. Korkeilla HF-taajuuksilla (esim. 11, 13, 16 ja 19 metrin aaltoalueet) paras kuunteluajankohta on jo päivällä tai illalla (Suomen aikaa), kun taas matalilla taajuuksilla (esim. keskiaallot) kuuluvuus on paras pimeään vuorokaudenaikaan. 4.3. Kelit Radiokelit ja kuultavissa oleva asemavalikoima vaihtelevat jatkuvasti. Uusia asemia aloittaa lähetyksensä, vanhat muuttavat taajuuksiaan ja tehojaan. DX-kuuntelun kiehtovimpia piirteitä ovat radiokelit; erityisesti niiden vaihtelevuus ja ennalta-arvaamattomuus. Tietyt perusteet kelien vaihtelusta toki tiedetään: näitä ovat vuorokauden ja vuodenajan aiheuttamat vaihtelut. Vaikka etenemisteoriat ja valaistusolot lupaisivat hyviä kuunteluoloja tiettyyn maanosaan tiettynä ajankohtana, voi olla, että kyseiseltä alueelta ei kuulukaan yhtään asemaa. On kyse kelien epäsäännöllisestä vaihtelusta. Vaihtelut auringon aktiivisuudessa ja maan magneettikentässä sekä niiden vaikutukset ionosfääriin ja radiokeleihin ovat tiedemiehillekin vielä osin tuntemattomia tai epävarmojen mallien varassa. Itse asiassa DX-kuuntelijan havainnot kelien vaihteluista voivat olla tieteellekin hyödyksi. 4.4. Auringon vaikutus keleihin Auringon aktiivisuuden vaihtelu noin 11 vuoden jaksoissa vaikuttaa suuresti siihen mitä asemia milloinkin kuuluu. Kun auringossa on paljon ns. auringonpilkkuja, sen aktiivisuus on suuri. Tällöin matalat taajuudet (alle 6 MHz) kuuluvat yleensä huonosti ja korkeat (yli 10 MHz) hyvin. Auringonpilkkuminimin aikana tilanne on päinvastainen. Viimeksi auringonpilkkumaksimi oli vuonna 1989. Pitkäjaksoisen vaihtelun lisäksi auringon aktiivisuuden vaikutukset keleihin vaihtelevat sen pyörähdysajan eli 27-28 vuorokauden jaksoissa. Siksi sekä hyvät että huonot kelit usein toistuvat juuri noin neljän viikon välein. Erityisesti tämä pätee keskiaalloilla. Kokemuksen myötä kuuntelija hallitsee kelien vuorokausirytmin ja oppii jopa ennustamaan radiokelejä. Mahdollisuudet osua todella hyville keleille ja kuulla harvinaisia radioasemia paranevat, mutta koskaan ei voi varmasti tietää millaisia DX-saaliita radioaalloilla odottaa. Kelien jatkuvan vaihtelun ansiosta uusista asemista ei ole puutetta. VHF/FM-alueella yleisin kaukosignaalien kuuluvuus perustuu ns. sporadisiin eli satunnaisiin Es-keleihin, jonka syntymekanismia ei vieläkään täysin ymmärretä. Suomessa tämä kelityyppi esiintyy huhtikuun lopulta elokuulle. Es-kelille ominaista on voimakkuus ja oikullisuus. Es-kelillä brittiläinen tai italialainen FM-asema saattaa kuulua pitkään ja stabiilisti täysin stereofonisesti - kadotakseen yhtäkkiä. Toisilla keleillä jollain taajuudella voi kuulua puoli minuuttia kerrallaan - kymmenittäin eri puolilta Eurooppaa ja jopa Afrikkasta. Joskus Es-kelit voivat kestää monta päivää - toisinaan taas vain tunnin. Troposfääriset kelit VHF/UHF-alueilla eivät tuo kuuluville radioasemia (tai näkyville tv-asemia) yhtä kaukaa kuin Es-keli ja signaalit ovat yleensä heikompia, mutta stabiilimpia. Tropokeliä esiintyy yleensä syksyllä ja talvella korkeapaineen alkaessa heiketä ja ilmankosteuden kasvaessa signaalin etenemisreitillä. Aurorakeli VHF/UHF-alueella taas liittyy revontulien esiintymiseen, kuten edellä on kerrottu. 5. RADIOASEMATYYPIT 5.1. Ulkomaanpalveluasemat Ensimmäisenä lyhytaalloilla tulevat vastaan kansainväliset ulkomaanpalveluasemat. Ne ovat yleensä valtioiden rahoittamia asemia, joiden tarkoituksena on hoitaa maansa tiedotus ulkomaisille kuuntelijoille ja ulkomailla asuville oman maan kansalaisille. Lisäksi lyhytaalloilla toimii joukko uskonnollisia ja kaupallisia asemia, jotka rahoittavat toimintansa muilla tavoin. Ulkomaanpalveluasemilla on käytössään suuritehoiset lähettimet, suunta-antennit, paljon lähetystaajuuksia ja jopa kymmeniä eri lähetyskieliä. Ulkomaanpalveluasemien säännöllinen kuuntelu on helppoa, koska signaalit ovat yleensä voimakkaita ja kuuluvuus on yleensä hyvä ilman ulkoantenniakin. 5.2. Kotimaanpalveluasemat Harvinaisempia ja vaikeammin kuultavissa olevia asemia ovat kotimaanpalveluasemat eli paikallisasemat (lukuun ottamatta suuritehoisia asemia Euroopassa). Ne lähettävät ohjelmiaan paikalliselle kuulijakunnalle. Lähetystehot ovat usein pieniä, taajuudet häiriöisiä ja kuuluminen DX-kuuntelijan kannalta satunnaista. Maailmalla on kuitenkin kymmeniä tuhansia kotimaanpalveluasemia, joiden kuuluminen Suomessa on mahdollista. Kotimaanpalveluasemien kuunteleminen onkin monen DX-kuuntelijan mielipuuhaa niiden laajan ja vaihtelevan valikoiman ansiosta. Tavoitteena voi tänään olla Kamerunin sademetsiin lähettävä pienitehoinen asemaharvinaisuus ja huomenna vaikkapa Alaskan tundralla toimiva paikallisasema. Koskaan ei voi olla varma, mitä radiosta saattaa milloinkin kuulua. Kenties se kauan metsästetty vuosikymmenen huippunappaus, jota kukaan Suomessa ei ole aikaisemmin kuullut! 5.3. Hyötyliikenneasemat Yleisradioasemien lisäksi radioaallot ovat pullollaan erilaisia hyötyliikenneasemia, kuten aikamerkki-, sää-, lentokenttä-, sotilas-, merenkulku-, teleliikenne- ja tietotoimistoasemia. Näiden ns. utility-asemien radioliikenne voi tapahtua esimerkiksi puheena (yleensä SSB), sähkötyksenä (CW), kaukokirjoituksena (RTTY), tietokonedatana, kuvalähetteenä (faksimile, SSTV) jne. Täysipainoinen hyötyliikenneasemien tarkkailu edellyttää liikennevastaanottimen lisäksi erinäisten apulaitteiden käyttöä, esimerkiksi dekooderi- ja modeemiyksikköjä. Tehokkaalla laitteistolla hyötyliikenneharrastaja voi lukea tietotoimistojen uutissähkeitä tai tulostaa vaikkapa tuoreen sääkartan. Osa hyötyliikenneasemista vastaa myös kuunteluraportteihin. DX-kuuntelijalle erityisen hyödyllisiä ovat aikamerkkiasemat, jotka toimivat yleensä niille varatuilla tasataajuuksilla (2500, 5000, 10000, 15000 ja 20000 kHz). Niiden avulla voi paitsi tarkistaa kaikissa olosuhteissa kellon myös tarkistaa vastaanottimen taajuuslaskimen tarkkuuden sekä saada tietoja mm. auringon aktiivisuudesta (ks. luvun 8 alalukua tietokoneista). 5.4. Radioamatööriasemat Radioamatöörit ovat merkittävä radioaaltojen käyttäjäryhmä. DX-kuuntelija voi seurata myös heidän radioliikennettään. Esimerkiksi sähkötyksen opiskelu käy kätevästi kuuntelemalla radioamatöörikokelaille varattuja taajuusalueita. 6. OHJELMATARJONTA Runsas kielivalikoima Lyhytaaltoalueella tarjolla olevien kielien lukumäärä lasketaan sadoissa. Suurimmat ulkomaanpalveluasemat, esimerkiksi brittiläinen BBC, Yhdysvaltain Voice of America ja venäläinen Moskovan radio lähettävät ohjelmia kymmenillä eri kielillä. Maailman suuria valtakieliä kuten englantia, ranskaa, espanjaa, portugalia, saksaa, venäjää ja vaikka bahasa indonesiaa tai urdua voit helposti kuunnella joka ilta kotonasi. Kanavia, kieliä ja lähetysmaita on huomattavasti enemmän kuin mitä satelliittivastaanotto tarjoaa. Ohjelmia jokaiselle DX-kuuntelijana voit kuunnella musiikkia, kulttuuria, ajankohtaisohjelmia ja uutisia suoraan sieltä missä tapahtuu. Esimerkiksi kriisien aikana on erittäin mielenkiintoista seurata eri maiden uutislähetyksiä ja verrata osapuolten näkemyksiä toisiinsa ja Suomen tiedotusvälineiden tarjontaan. Toisaalta lyhytaaltoradiolla DX-kuuntelija voi tarkistaa, mitkä musiikkikappaleet ovat suosittuja eri puolilla maapalloa tai vaikka minkä tyyppistä musiikkia Brasiliassa tai Nigeriassa juuri nyt kuunnellaan. On olemassa myös erityisiä kirjelaatikko- ja DX-ohjelmia, joihin voit itse kirjoittaa terveisiä tai toivomuksia ohjelmista. Näistä ohjelmista saat myös hyödyllisiä vinkkejä uusista asemista, ohjelmista ja taajuusmuutoksista. Suomenkieliset ohjelmat Myös ulkomailla on suomen kielellä lähettäviä radioasemia. Pääosa niistä lähettää paikalliselle suomenkieliselle väestölle, esimerkiksi Ruotsissa, USA:ssa ja Australiassa. Näitä asemia on hyvin vaikea kuulla Suomessa. Sen sijaan muutamassa maassa ulkomaanpalveluasema lähettää Suomeen suunnattuja ja suomenkielisiä ohjelmia lyhytaaltoalueella. Näitä lähetyksiä kuuntelemalla pääsee helposti mukaan lyhytaaltokuunteluun. DX-kuuntelua voi harrastaa kotimaisiakin asemia kuunnellen. Tavallisten Ylen kanavien ja kotikaupungin paikallisradioaseman lisäksi ula-asteikolta löytyy muutakin kuunneltavaa. Radiokelit vaihtelevat suuresti ja hyvillä keleillä voi kuulla paikallisradioasemia huomattavan kaukaa hyvällä kuuluvuudella. On mielenkiintoista seurata naapurikaupungin aseman ohjelmatarjontaa ja samalla todeta kelien yllätyksellisyys. Etelä- ja Länsi-Suomessa voi vähänkin paremmalla ula-vastaanottimella ja -antennilla kuulua myös ulkomaisia FM-asemia. 7. KUUNTELURAPORTTI Useat DX-kuuntelijat eivät tyydy ainoastaan kuuntelemaan radioasemia. Asemien kanssa voi olla myös kirjeenvaihdossa; voidaan lähettää kuunteluraportteja ja kerätä asemilta saatavia kuuntelutodistuksia eli QSL-kortteja tai -kirjeitä. Kuunteluraportin tarkoitus on kertoa asemalle lähetyksen kuuluvuudesta ja kommentoida ohjelmien sisältöä. 7.1. Asemien tunnistaminen Voidakseen lähettää kuunteluraportin kuulemalleen radioasemalle on DX-kuuntelijan ehdottoman varmasti tiedettävä mitä asemaa kuuntelee. Samalla taajuudella toimii yleensä useita asemia, joista mikä tahansa voi olla kuultavissa. Siksi DX-kuuntelijan on identifioitava eli tunnistettava asema. Radioaseman identifiointi onnistuu helpoimmin aseman antamasta asemakuulutuksesta. Ulkomaanpalveluaseman antama identifiointi voi olla esimerkiksi "This is Radio Australia broadcasting from studios in Melbourne, Victoria." Kotimaanpalveluasemien identifiointi on usein hankalampaa, sillä niiden kieli voi olla vaikeasti ymmärrettävää. Kokemuksen myötä taito identifioida paikallisasemiakin paranee. Paras hetki tunnistamiseen on lähellä tasa- tai puolituntia. Tällöin asemat tavallisesti antavat erityisen asemakuulutuksen eli kertovat nimensä ja usein muutakin asemaa koskevaa tietoa; esimerkiksi "Desde Bogota transmite la Radiodifusora Nacional de Colombia Estacion HJND en su sistema de amplitud modulada para todo el pais!". Pohjois-Amerikassa ja Japanissa radioasemilla on käytössään ns. kutsukirjainnimiä. Täten esim. New Yorkissa sijaitseva uutisradio kuuluttaa nimekseen "This WCBS New York on 880 kHz! FM-alueella radioasemien tunnistamista on viime vuosina helpottanut suuresti RDS eli Radio Data System. RDS-asemien nimi tai tunnuskirjaimet piirtyvät RDS-vastaanottimen näytölle, esim. "YLEN YKSI" = Ylen Ykkönen tai "YLEKAINU" = Ylen Kainuun radio jne. Valitettavasti keski- ja lyhytaalloilla käytetään kovin vähän RDS-tekniikkaa ja vielä vähemmän on vastaanottimia, joissa on RDS-valmius. Järjestelmä näyttää kuitenkin yleistyvän nopeasti. 7.2. Ulkomaanpalveluasemien raportointi Ulkomaanpalveluasemille kuunteluraporteista on usein suurta hyötyä, sillä ne ovat yleensä aseman ainoa keino saada tietoa lähetysten kuuluvuudesta kohdealueella. Asemat ovat myös kiinnostuneita kehittämään ohjelmiaan kuuntelijoiden toiveiden mukaisiksi. Siksi ne ottavat mielellään vastaan kehuja, kommentteja ja kritiikkiä ohjelmiensa sisällöstä ja aiheista. Useimpien kuunneltavien radioasemien osoitteet - olivatpa ne ulkomaanpalvelu- tai paikallisasemia - löytyvät vuosittain ilmestyvästä "World Radio TV Handbook" -kirjasta, jota ei liioittelematta sanota DX-kuuntelijan raamatuksi. Kirjassa on paitsi maailman radio- ja tv-asemien osoitteet myös lähetysaikatauluja ja paljon DX-kuuntelussa täysin välttämätöntä materiaalia. Kirjaa myy edullisimmin SDXL:n DX-Palvelu Oy, mutta sitä voi tiedustella myös hyvin varustetuista kirjakaupoista ja kirjastoista. 7.3. Kotimaanpalveluasemien raportointi Kotimaanpalveluasema raportoidaan yleensä sillä kielellä, millä asema lähetti tai jollain muulla maassa ymmärrettävällä kielellä. Raportin laadinta saattaa olla vaikeaa, sillä kuuluvuus ei aina ole hyvä ja harvinaisen tai oudon kielen vuoksi yksityiskohtien selvittäminen on hankalaa. Kotimaanpalveluasemille kuunteluraporteista ei yleensä ole juurikaan hyötyä. Raporttiin vastaaminen on henkilökunnan hyväntahdon osoitus kaukaista kuuntelijaa kohtaan. Tämän vuoksi vastausta tulee pyytää korostetun kohteliaasti - ja luonnollisesti kohteliaisuuden tulee näkyä koko raportissa. Raportin mukaan on hyvä liittää kirje, jossa kuuntelija kertoo esimerkiksi itsestään, harrastuksistaan, asuinpaikastaan ja -maastaan. Tällaisen kirjeen saadessaan aseman henkilökunta saa kuuntelijasta paremman kuvan ja varmemmin verifioi eli vahvistaa kuunteluraportin. Vastauksen saatuaan kuuntelijan on kohteliasta kiittää asemaa esimerkiksi postikortilla. 7.4. Kuunteluraportin sisältö Kuunteluraportin muoto on vapaa. SDXL:n DX-Palvelusta on saatavana valmiita raportointikaavakkeita, joita kannattaa käyttää ainakin ulkomaanpalveluasemien raportointiin. Paras raporttimalli on usein kuuntelijan itsensä laatima. Moni asema saa paljonkin raportteja, jolloin persoonallinen kuuntelijakirje erottuu muusta raporttitulvasta edukseen. Kuunteluraportissa tulee mainita vähintään seuraavat tiedot: 1) raportin vastaanottaja (radioasema), 2) kuunnellun aseman taajuus, 3) kuuntelupäivämäärä ja -vuosi, 4) kuunteluaika UTC-aikana tai aseman paikallisena aikana, 5) ohjelman yksityiskohdat, 6) kuuluvuuden laatu, 7) vastaanottolaitteisto ja antenni, 8) raportoijan nimi ja osoite. Raportti on aina laadittava huolellisesti. Asemaa on kuunneltava vähintään puolen tunnin ajan tai/ja kunnes raporttiin on saatu selvitetyksi vähintään 3-5 merkittävää ohjelman yksityiskohtaa. Yksityiskohtien tarkoituksena on todistaa asemalle, että olet kuunnellut juuri heidän ohjelmaansa. Hyviä yksityiskohtia ovat ohjelmien nimet ja aiheet, juontajien, kuuluttajien ja uutistenlukijoiden nimet, musiikkikappaleiden nimet ja esittäjät, säätiedotukset, aikamerkit, mainokset ja asemakuulutukset sanatarkasti. Kuuluvuuden laatua on kuvailtava ainakin sanallisesti. Lisäksi varsinkin ulkomaanpalveluasemien kuuluvuutta voidaan arvostella ns. SINPO-koodilla. Sen avulla ilmoitetaan signaalin voimakkuus (S), häiriöt muista lähettimistä (I), ilmakehän häiriöt (N), signaalinvoimakkuuden huojuminen (P) ja yleisarvosana (O). Ilmakehän häiriöitä ovat mm. ukkosen aiheuttamat räsähdykset. Yleisarvosana ei voi yleensä olla parempi kuin muissa kohdissa annettu pienin arvo. Poikkeuksen voi muodostaa vain signaalin voimakkuus (esim. SINPO 43443 tai 25443). 7.5. Raportoimaan oppii Aloittelevalle kuuntelijalle raportin laatiminen saattaa aluksi tuntua työläältä ja vaikealta. Kokemuksen karttuessa raportointitaidot paranevat nopeasti ja valikoimaan tulee lisää kieliä, joilla raportin pystyy laatimaan. Tosin kokeneimmallakin huippukuuntelijalla raportointi on välillä hyvinkin vaikeaa, siis haasteellista ja kiehtovaa! Hyvä apu raportin laadinnassa on DX-Palvelusta saatava raportointiopas, jossa on mm. eri kielisten raporttien malleja (englanti, saksa, ruotsi, ranska, espanja, portugali, indonesia). Radioasemien osoitteet löytyvät World Radio TV Handbook -kirjasta. 7.6. Nauharaportti Jos hyvästä kuuluvuudesta ja selvästä asemakuulutuksesta huolimatta ohjelman yksityiskohtia on niukasti, voidaan asemalle lähettää nauharaportti. Kyseessä on C-kasetti (esim. äänikirje C-10), jolle on nauhoitettu asemakuulutus tai muu yksityiskohta, josta asema on helposti tunnistettavissa. Nauharaporttiin liitetään myös kirjallinen raportti, sillä nauhan tarkoitus on ainoastaan korvata puutteelliset yksityiskohdat varsinaisessa raportissa. 7.7. Radioasemat vastaavat kuunteluraportteihin Jos raporttisi on ollut kiinnostava, radioaseman vastaus saattaa olla hyvin ystävällinen ja runsas. Viirit, tarrat, postikortit, matkaesitteet ja jopa äänilevyt tai T-paita saattavat saapua paluupostissa palkkioksi raportistasi. Kaiken nähdyn vaivan palkitsee kuitenkin parhaiten radioaseman oma QSL-kortti. Vuosien varrella kertyneistä QSL-korteista ja -kirjeistä muodostuu harrastajalle arvokas sekä sinänsä mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen kokoelma. Radioasemien vastaustavoissa on suuria eroja eri aikoina ja eri maanosissa. 8. DX-HARRASTUKSEN ERIKOISALOJA 8.1. Postimerkit ja kirjeenvaihto Kaukaisista maista saapuvat QSL-kortit ja -kirjeet eksoottisine postimerkkeineen antavat hyvät lähtökohdat postimerkkeilylle. Usein joku radioaseman henkilökunnasta harrastaa filateliaa ja mahdollisesti tarjoaa apuaan postimerkkien keräilyssä. DX-harrasteen kautta voi löytyä myös kirjeenvaihtoystäviä, sillä monet radioasemat lähettävät kirjelaatikko-ohjelmia tai muuten vain lukevat kuuntelijakirjeitä lähetyksissään. 8.2. DX-kilpailut Aktiiviset DX-kuuntelijat ilmoittavat kuuntelusaavutuksistaan jäsenlehdessä säännöllisesti julkaistavilla QSL-palstoilla. Maanosakohtaisilta palstoilta nähdään miltä radioasemilta kukin kuuntelija on viime aikoina saanut vastauksia. Radioasemien QSL-vastausten eli verifiointien määrästä pidetään tarkkaa kirjanpitoa ja asemanmetsästäjät kilpailevatkin keskenään radioasemien ja -maiden lukumäärällä. Radiokerhot ympäri maailmaa järjestävät DX-kuunteluun liittyviä kilpailuja. Pohjoismaissa tunnetuin on vuosittainen PM-kilpailu, jossa yksittäiset kuuntelijat ja radiokerhot kamppailevat keskenään DX-mestaruuksista. 8.3. Radioasemien kilpailut Useat ulkomaanpalveluasemat järjestävät kuuntelijoillensa tietovisailuja, jotka yleensä liittyvät kyseisen maan ja sen kulttuurin tunnetuksi tekemiseen. Asemasta riippuen palkinnot saattavat olla hyvinkin laadukkaita: kirjoja, äänilevyjä ja matkamuistoja. Onnekkaimmat voittajat on jopa kutsuttu paikan päälle tutustumaan itse radioasemaan ja sen toimintaan. 8.4. Ula- ja televisio-DX Osa DX-harrastajista on keskittynyt FM-, VHF- ja UHF-alueiden seurantaan. Vaikkakin näillä alueilla esiintyvät kelit ovat varsin satunnaisia, voi hyvin suuntaavilla jagi- ja kvadiantenneilla siepata kaukaisiakin asemia. Etenkin kesällä eurooppalaiset ula-asemat kuuluvat jopa usein. Myös tv-alueilla saattaa keli tuoda näkyviin asemia jopa Lähi-idästä asti. 8.5. DX-kuunteluretket Kaupungissa tai taajamassa asuvan DX-kuuntelijan on usein hankalaa rakentaa vaativan asemanmetsästyksen edellyttämää antennia. Yksi ratkaisu on lähteä kuunteluretkelle eli DX-peditionille esimerkiksi kesämökille, retkeilymajalle tms. paikkaan, jossa on mahdollisuudet käyttää tehokkaita antenneja. Matala häiriötaso ja suuntaavat pitkälanka-antennit luovat erinomaiset mahdollisuudet radioasemaharvinaisuuksien kuulemiseksi. Peditionpaikan maantieteellisellä sijainnilla on merkitystä siihen, mistä maanosasta radioasemat kuuluvat parhaiten. Esimerkiksi talviaikaan Lappi on osoittautunut hyväksi paikaksi pohjoisamerikkalaisten ja jopa havaijilaisten keskiaaltoasemien kuunteluun. 8.6. Satelliitti-DX Tekniikan kehittyminen on lisännyt satelliittien käyttöä tiedonvälityksessä. Maanpäällisten lähetysten rinnalle on tullut useita satelliitin kautta toimivia televisio- ja radioasemia. Yleisradioluonteiset satelliittilähetykset kattavat vain tiettyjä maantieteellisiä alueita, mutta mikään ei estä satelliitti-DX-harrastajaa yrittämästä onneaan kohdealueiden ulkopuolelle suunnattujen ohjelmien nappaamisessa. Vaikka tv-satelliittisignaalit etenevät mikroaaltoalueella täysin riippumatta muilla aaltoalueilla vaikuttavista radiokeleistä, voi oman vastaanottolaitteiston tekninen parantelu tuoda tulosta. Alati muuttuvat satelliittikanavat ja esimerkiksi ohjelmansiirtolinkit tekevät satelliittiseurannasta mielenkiintoisen ja haasteellisen harrasteen jo sellaisenaan. Useat lyhytaalloilla lähettävät ulkomaanpalveluasemat toimivat myös satelliittiradioina, jolloin niiden ohjelmia voi seurata korkealaatuisina verrattuna oikullisiin lyhytaaltoihin. Lisäksi moni satelliittiradio lähettää ohjelmansa stereona ja osa jopa CD-levyn toistotasoon verrattavana digitaalilähetyksenä. 8.7. Tietokoneet Tietokoneiden käyttömahdollisuudet DX-kuuntelussa ovat laajat. Useita liikennevastaanottimia voi ohjata tietokoneen kautta. Myös monien hyötyliikenneasemien radioliikennettä voi seurata ja tulkita tietokoneen avulla. Lisäksi tietokone on oiva apu esimerkiksi kuuluvuusraporttien laadinnassa, kuuntelupäiväkirjan ylläpidossa ja QSL-tilastoinnissa. Harrastajien käytettävissä on myös lukuisia ohjelmia, joiden avulla voi ennustaa radiokelejä, tutkia radioaaltojen etenemistä ja laatia vaikkapa suuntakarttoja antennin suuntaamiseksi. Puhelinmodeemin välityksellä voi DX-henkinen tietokoneharrastaja hakea runsaasti erilaisia radiomaailmaan liittyviä tietopaketteja lukuisten sähköpostilaatikkojen ja -verkkojen kautta. Kaiken kaikkiaan: DX-kuuntelu ja tietokoneet ovat erinomaisen yhteensopivia harrasteita. 9. YHDISTYSTOIMINTA Suomi on vuosikymmeniä ollut DX-kuuntelun edelläkävijöitä maailmassa. Ulkomaisia radioasemia on kuunneltu maassamme yleisradiotoiminnan aloittamisesta eli 1920-luvulta lähtien. DX-yhdistystoiminta sai Suomessa alkunsa vuonna 1954. 9.1. Suomen DX-Liitto ry ja sen julkaisutoiminta Suomen DX-Liitto ry (SDXL) on DX-kuuntelijoiden kattojärjestö. SDXL julkaisee kymmenen kertaa vuodessa ilmestyvää offset-painettua Radiomaailma-lehteä, jossa kerrotaan monipuolisesti radioasemista, DX-laitteista, kuunteluvihjeistä ja radiomaailman uutisista. Perinteisesti SDXL järjestää vuosittaisen kesäkokouksen, jossa vaihtelevan ohjelman ohessa DX-harrastajat tapaavat toisiaan ajatustenvaihdon merkeissä. Liitto julkaisee myös DXclusive- ja FM-TV Busybody -lehtiä. Ne ovat pienilevikkisiä ja on tarkoitettu kaikkein aktiivisimmille kuuntelijoille. Molemmissa on kuumimmat ja tuoreimmat kuunteluvihjeet ja uutiset. Edellinen julkaisu on keskittynyt lyhyt- ja keskiaaltokuunteluun, jälkimmäinen käsittelee VHF/FM/UHF- ja TV-asioita, mukaan lukien satelliitit. Suomen DX-Liiton osoite on: PL 454, 00101 HELSINKI. Kirjoittamalla osoitteeseen saat vastauspostimerkkiä vastaan liiton esitteen ja lisätietoa liitosta ja harrasteesta. 9.2. Paikallistoimintaa ympäri Suomea Useilla paikkakunnilla eri puolilla Suomea toimii SDXL:n paikallisosastoja, joilla on säännöllisiä tapaamisia, kuunteluretkiä ja aloittelevien kuuntelijoiden opastusta. Yhteystiedot sinua lähimpänä olevasta osastosta saat tiedotussihteeriltä tai Radiomaailma-lehden Paikallistoimintaa-palstalta. 9.3. DX-neuvonta SDXL:llä on laaja DX-neuvojien verkosto. Neuvojien yhteystiedot löydät Radiomaailma-lehdestä. DX-kuunteluun liittyvissä pulmissa voit aina kääntyä alueesi DX-neuvojan puoleen. Palvelu on jäsenille maksuton! Myös sähköpostin kautta voit saada lisätietoja. Lista sähköpostiosoitteista julkaistaan säännöllisesti sfnet.harrastus.dx-kuuntelu -uutisryhmässä. 9.4. Teksti-tv Ylen teksti-tv:n sivulla 461 on SDXL:n toimittama DX-tietoruutu, jossa kerrotaan uunituoreita uutisia ja kuulumisia harrasteen eri osa-alueilta. Keleihin vaikuttavista tekijöistä löytyy tietoa myös teksti- TV-klusterin otsikkotiedoista (sivu 460 alasivu 5). Siellä on S-, A- ja K-indeksit ja lisäksi auringon aktiivisuutta ja geomagneettisen kentän tilaa kuvataan sanallisesti. 9.5. DX-Palvelu Oy DX-Palvelu Oy on DX-kuuntelijoiden oma tarvikepalvelu, josta jäsenet voivat tilata DX-kuuntelussa hyödyllistä kirjallisuutta, radioasemaluetteloja, raportointi- ym. erikoistarvikkeita ja radiovastaanottimia edulliseen jäsenhintaan. Lisätietoja tuotteista hinnastoineen saat tiedotussihteeriltä. Ajankohtaista tuotetietoutta julkaistaan myös jokaisessa Radiomaailman numerossa. 10. MUUTA Tämä oli versio 1.0 FAQ "MITÄ ON DX-KUUNTELU". Kommentteja tästä tiedostosta (mikä oli epäselvää, mitä lisää, mitä pois, mitä korjattavaa, virheitä jne.) voi lähettää Risto Kotalampi rko@cs.tut.fi Jorma Mäntylä tijoma@uta.fi 73's! Suomen DX-Liitto ry